Onpas outoa, kun nykyään huvittaa siivota. Se homma on ollut niin vastahakoista pitkään. Oliskohan sillä sokerilääkityksellä jotain syytä asiaan? Toissaviikolla pesin kylppärin ihan ex-tempore, ajattelin että ennen suihkua pesaisen kaakelit vaan pesinkin sitten lattiakaivonkin ja lattian kuurasin, vessanpöntön pesin ulkoa. Yllätin itseni. Tänään löysin itseni pesemästä kaapinovia...enkä edes päättänyt, että pitäisi pestä koko kämpän kaapinovet eikä sekään riittäisi, vaan tyydyin jääkaappiin, hellaan ja keittiön alaoviin. :O Irrotin fiksuna uuninluukun kahvan, kun ajattelin että tarkemmin puhdistuu. No ne ruuvit jäi sitten paikalleen ja laitoin luukun kiinni. Sinnehän ne ruuvit kieri alas, sisälle lasien väliin. Kehittelin kaiken maailman rautalankavirityksiä, joilla koitin onkia niitä ruuveja talteen niistä ruuvinrei'istä. Yritin kallistaakin uunia, kunnes tajusin katella niitä muitakin ruuveja, että saako siitä luukusta jotain muitakin osia irti. Sen luukun yläreunan saikin sitten kokonaan auki ja sain vedettyä ne ruuvit talteen. Ihmettelen miksen hermostunut tuon enempää, joskus muinoin olisin voinut jättää koko leikin kesken, mutta nyt pesin silti kaikki mitä olin suunnitellutkin. Mitä ihmettä?
Muutenkin elämään on viime viikkoina tullut varmuutta. Tai ei elämään sinänsä, vaan itseeni. Tunnetta, että ehkä olekaan vankina ja jumissa koko ikääni, vaan mulla on vaihtoehtoja. Voin vaikuttaa elämäni asioihin. Ei ole pakko ottaa kaikkea vastaan mikä tuntuu huonolta, peläten koko maailman sortuvan siihen ei:n sanomiseen. Ehkä jonain päivänä vielä tiedän mitä elämältä haluan ja uskallan ottaa sen. Sitä on oppinut ajattelemaan, että kaikki on otettava mitä tarjotaan, ei ole tarpeeksi hyvä saamaan tyydyttävää elämää. Ei sillä ole ollut väliä, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Hirveän kova tarve on suojella tätä omaa pientä elämäänsä ja pitää siitä kiinni kynsin ja hampain. Ettei kukaan tule suistamaan tätä uriltaan ja sanomaan mitä pitäisi tehdä. Saatan vielä uskoa.
Aamupäivällä kävin kuntosalilla, veivasin taas lopuksi 15 minuuttia crosstraineria. Siinä saa kyllä melkoisen hien pintaan jo, hyvä olo tulee siitä ja virtaa. Se on vähän niinkuin palkinto itselleen siihen loppuun, kun se muu laitteilla veivaaminen on vähän yksitoikkosta. Hyvää musiikkia kuulokkeisiin ja menoksi. Se musiikki tekee kanssa sitä hyvää oloa, lisää endorfiinituotantoa vissiin, musiikki ja koko kropan liike yhdessä.
P.s. Sekin muuten motivoi pikkuisen siivoamaan, kun saa mäntysuovan tuoksun leijailemaan. Ennen käytin käsitiskiaineita, ei niistä mitään tuoksua tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti