Kävin tiistaina labrakokeissa ensimmäistä kertaa sitten sokerilääkityksen aloittamisen jälkeen. Tutkittiin kreatiini, albumiini, natrium, kalium eli munuaisten toiminta, pitkä sokeri, paastosokeri ja kilpirauhasarvot. En niitä tuloksia itekseni edes alkanut ajattelemaan enkä ottanut selvää vaan ootin, että katotaan ne siellä diabeteshoitajalla. Jos siellä olisi jotain huolestuttavaa ollut, niin olisinpa sitten ahdistellut asiaa itsekseni.
Arvot oli aika hyvät, munuaiset ja nesteytys toimii. Ainoat mitkä oli vähän koholla, oli paastosokeri (6,5) ja kilpirauhasarvo S-TSH (5,19). Pitkä sokeri on laskenut 5,6:een eli on nyt terveen ihmisen arvoissa. Nyt on niin pollea ja itseeni tyytyväinen olo, etten tiedä miten päin olisin. Olin jotenkin ajatellu, että on vuosien työ saada se noihin lukemiin, en tuollaista osannut odottakaan vielä. Vaikka lääkehän siinä paljon vaikuttaa, mutta myös ruokavalio ja muut elintavat. Epäilin koko hoitoa, että en onnistu millään. Se kilpirauhasarvo katotaan uudestaan muutaman kk:n päästä. Ehkä en sitten kuitenkaan ihan kaikkea töpeksi tässä elämässä....
Muuten tuntuu, ettei asiat vain mene järjestykseen pääkopassa, mikään elämässä ei tunnu olevan siinä missä pitäisi. Sen takia on aika levoton ja pelokas olo. Lapsuudesta puskee esiin vaiettuja, tosi kipeitä, häpeällisia ja tuskallisia asioita. Sitä on varmaan paennut niitä, kunnes ei enää voi. On ollut ehkä pakkokin sulkea ne mielestään, että selviäisi.
