Nyt Tummasilmä palasi takaisin kuvioon, noin kuukausi sitten. Ajattelin, ettei se mulle enää ees puhu, vaan nyt se on ottanut sellaisen kiusoittelevan asenteen. Aluksi se oli sitä, että se kokeili mun pinnaani ja tahallaan ärsytti asioilla. Hirveän kypsää joo..ja minä kypsästi vastasin äksyilemällä. Olinhan mä aika vihanen ja loukkaantunut vielä siitä, mitä se mulle sano talvella. Ärsytti, että miten se voi vaan tulla siihen, muina miehinä. Sen jälkeen se on ollut lähinnä vitsailua mulle ja minusta. Ei mitään ilkeää, ihan hyväntahtoista mutta päivittäistä. Toki teen sitä itsekin, mulle se on osotus siitä, että välitän. Se vitsailee niilläkin asioilla, mistä ollaan otettu yhteen. Tuntuu, että sitä vähän harmittaa ja ehkä nolottaakin koko juttu ja koittaa paikata sitä.
Oon ristiriitaisissa ja aika sekavissa tunnelmissa. Ymmärsin, ettei sillä ole mitään kiinnostusta eikä tunteita mua kohtaan, tai näin se mulle (itselleen) ainakin yritti väittää. Nyt en enää tiedä, kun ei sen käytös oo välinpitämätöntäkään. Kerran kyselin yhtä miestä, kun ei oo näkynyt että mitähä sille mahtaa kuulua ja onko kukaan nähnyt. Tummasilmä ei yleensä koskaan kysele mitään epäolennaisuuksia eikä sivuseikkoja, niin tästäpä se tivasi multa, että miksi sitä kysyn. Teki mieli sanoa, että "mitäs se sulle kuuluu, ootko mustasukkanen?" Selitin kuitenkin, että sitä vaan alkaa miettiä, kun ei näy vähään aikaan. (En kertonut, että aion kysyä sitä keilausporukkaamme.) Liekö ollut vähä mustasukkanen, mene ja tiedä. Onhan tämä mies ihan potentiaalinen näin äkikseltään, tosin en siitä kovin paljoa tiedäkään. Pari vuotta vanhempi mua, tai meitä.
Eihän tässä nyt mitään hääkelloja aleta soitella, kai joku toinen olisi jo unohtanut koko tyypin. Minä oon kai hölmö, elättelen toiveita ja koitan antaa anteeksi. Elämä on lyhyt, enkä minä halua kerätä kaunaa enempää kannettavakseni. Kyllä se taitaa tietää, missä on toiminu väärin. Ja minä kun menin sille kertomaan, että oon minä pitänyt siitä, kun se asioita tivasi, niin eihän se nyt voi olla vaikuttamatta asioihin. Ellei nyt ihan paatunut ole. Musta tuntuu, että se on jotenkin rauhottunu ja muutenkin rennompaa ollut. Kai sitä joskus täytyy puhdistaa ilmaa ja selvitellä asioita, vaikka aika rajua kieltämättä olikin. Ei tuollaista vitsailua olisi siedetty aiemmin edes, kumpikaan, herkkänahkaisina ihmisinä. Mutta tähän mulla nyt lienee tyytyminen. Välillä kyllä mietin, että toivoisko se mun ehkä tekevän jotain aloitetta, jos ei ite uskalla/kykene. Mutta mitenpä minäkään uskaltaisin, kun se itse jo mut hätisti niin kovasti pois...
