Lapsetusta.

 

Tein tuollaiset sukat pyynnöstä eräälle päivätoimintalaiselle. Kokoa nainen, 7-veljestä jättiraita-langasta. Oli tyytyväinen mutta möin liian halvalla. En ole ennen tehnytkään tuolla Junasukkien mallilla isoja sukkia. Ihan hyvät niistä tuli, vaikka meinasi stressata välillä. Kuva on otettu yöllä ja on hiukan huono väritykseltään.

 

Taannoin uhosin lopettavani koko päivätoiminnan, vaan PÖH. Minähän en luovuta. Menin tänäänkin vaikka normaalisti kävisin vain torstaisin. Tällä viikolla kun ei ole terapiaakaan niin ajattelin kävästä kattomassa mitä siellä tapahtuu. Kun ohjaajat on molemmat lomalla, meidän kanssa oli paikan psyk.sairaanhoitaja, nuori nainen. Pidettiin (taas) tietokilpailua, käytiin kirjastossa ja kahvilassa jopa:O Oli ihan kiva päivä vaan kyllä väsyttää. Viime yönä heräsin taas johonkin huutopainajaiseen, mutta sain unen kuitenkin melko pian. Nukkumaan mennessä mieleen nousi niitä onnettomuusasioita vielä,  myötätunto taas heräsi toista kohtaan. Olo oli hiukan haikea ja kaipaava, niin se alkoi sitten tuoda muitakin tunteita perässään.

 

 

Kirjastossa oli myynnissä näitä:

 

 

 

 

En voinut vastustaa kiusausta, neljä euroa pulitin näistä kahdesta. Melkein liikutuin, näitä kuvia katselin silloin lapsena koulun seinällä niin monet kerrat, ainoita kivoja muistoja ala-asteelta, ehkä koko peruskoulusta. Yläaste oli jo aika huonoa aikaa, siitä ei ole tainnut jäädä yhtään hyvää muistoa. Koin vain olevani outo ja hyvin epävarma kelpaavuudestani, viallinen enkä oikein tiennyt missä saisin oll. Pelokas. Olisi näitä ollut vielä joitakin muitakin, mutta nämä puhuttelivat. Saatan kyllä huomenna käydä uudestaan katsomassa haluaisiko joku tulla vielä mukaan. Ehkä haen sen "neekerin" joukon jatkoksi. Jos niitä vielä on. Bambikin olisi kiva mutta sitä ei ollut. Tämä lappalainen oli kaikista kivoin silloin lapsenakin.

 

 

Tuohon ne sitten pääsivät, eteisen seinälle. Näyttää ihan koulun eteiselle nyt. Tuntuu vähän hölmölle pitää noita seinällä, kun ei ole lapsia mutta pidän kuitenkin.

 

Minua taisi viehättää kaikenlaiset kuvat ja piirtäminen jo lapsena, vaikka ei minulla mitään piirtämisen lahjaa ole. Kirjoittaakin tykkäsin, ainekirjoitus oli lemppari. Paperinukkeja hamusin ja  piirsin itse niille vaatteita. Keräsin sitä Rakkautta on-sarjakuvaa yhdessä vaiheessa, jossakin naistenlehdessä sitä julkaistiin. Harmittaa kun ei ole tallessa noita.

 

Juhannussuunnitelmat on edelleen auki. Auki ne taitaa jäädäkin. Kunpa voisin edes tehdä kunnon kävelylenkkejä.. En minä välttämättä minnekään haluaisi edes lähteä sen kummemmin, mutta kun ei täällä kotonakaan ketään ole.