Tänään opittua: silloin kun koet olevasi äärimmäisen ruma, nolo, huono ja läski, älä mene ainakaan kuntosalille. Todennäköisesti olet ainoa läski siellä. On myös mieltäylentävää kun sinne tulee joku nuoripari viettämään yhdessä laatuaikaa etkä voi olla huomaamatta sitä, etkä niitä kauniita, hoikkia ihmisiä. Tein äkkiä selkä- ja vatsalihasharjoitteet ja läksin pois. Lähtiessä pihalla oli jotain teinejä, minä vihasin niitäkin. Sitä että ovat nuoria, elävät nuorten elämää jota minä en koskaan voinut elää. Ja minulla on edelleen odotus ja pelko, että lapset/nuoret pilkkaa minua.
Poljin samaan syssyyn about 13 km lenkin suutuspäissäni, matkalla teki mieli pysähtyä itkemään ja huuto-oksentamaan paskaa oloani jonnekin. Olisi kannattanut alunperinkin mennä vain pyörälenkille. En minä osaa surra, olen vain vihainen tai masentunut.
Miksei kukaan voi auttaa? Eikö joku asia elämässäni voisi olla kivutonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti