Onneksi vappu on ohi. Noin huonoa oloa ei olekaan ollut aikoihin. Eilen olin niin jotenkin loukkaantunut ja vihainen ihmisille, että hakkasin tyynyä. Kyllä helpotti. Tänään onkin ollut vähän helpompaa, olin päivätoiminnassa ja jäin taas yllätyksekseni koko päiväksi...en vain jaksa istua kotona. Ennemmin istun tuolla. Mutta on kyllä kyrsinyt tänäänkin.

Nykyään moni päivä lyö minua laudalla päähän ja olen hämilläni aina vain useammin kaikesta tästä muutoksesta jonka kourissa elän. Miten elämä ei olekaan sitä, mitä olen aina luullut olevan. Kuinka itsekään en ole sitä mitä olen luullut olevani. Onko kukaan.

Tänään outoa oli se, että joku ihminen kysyy minulta asioita, minun asioitani. Eikä kuulu edes hoitohenkilökuntaan. Oli kiinnostunut ja kertoi myös vastaavasti omista asioistaan. Ihmiset kyllä kysyy joskus jotain mutta ei ne keskustele mistään. En muista koska tällaista olisi viimeksi tapahtunut. Karjan asioita kyllä kyseltiin entisessä elämässä ja niistä keskusteltiin mutta ei ihmisenä monikaan kohdannut, tuskin kukaan. Minun on kyllä vaikea paljastaa itsestäni oikein mitään, haluaisin näyttää itsestäni vain sen "normaalin", neutraalin puolen, jonkinlaisen kuoren. Kai itseään vain häpeää niin paljon. Koko menneisyyttään. Ei haluaisi että ihmiset näkee sen kaiken huonon mitä olen koittanut piilottaa. Sen huonon Varpuk:in, joka piti piilottaa jopa itseltään, kun se ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Miten se nyt voisi näyttää sen Varpuk:in, koska on varma ettei se sitten ainakaan kelpaa.

Pitäisi olla joku, joka varmasti rakastaisi joka tapauksessa. En tiedä millainen se Varpuk on joka siellä piilossa on. Uskon sen olevan jotain kamalaa, huonoa. Sellainen joka oli huono lähes kaikessa ja sai kuulla siitä arvostelua. Jota pilkattiin yhtenään.

Minulla on nykyään uusi tarve, olla vähissä vaatteissa tai jopa alasti. (Siis kotona.)  Aina ennen olen halunnut verhoutua ja jotenkin piiloutua vaatteisiin. Nyt tuntuu että henki kulkee paremmin ilman vaatteita ja muutenkin on vapautuneempi olo. Vilpoisa. Ehkä tällä on joku yhteys siihen, miten onnettomuuden jälkeen piti saada viileitä suihkuja. Ehkä minun on myös  parempi olla itseni kanssa nykyään, kun tuntuu että kelpaan vähän paremmin.

V:tä olen taas pohtinut..yllättäen. Eräs taideryhmäläinen sanoi minulle taannoin, kun kerroin kohtaamisestamme ja siitä kosketuksestani, että mies saattaa vähän ujostella minua. Nyt kun asiaa mietin ja kohtaamisiamme, niin taitaa olla oikeassa. Miten en itse tajunnut. Mutta ei siitä nyt sen enempää tällä kertaa. Aamulla taas terapiaan, toivottavasti saan nyt unta kunnolla. Liian monta yötä on mennyt huonoilla unilla.