Sekavaa selitystä

Eilen sain terapeutilta liudan vinkkejä, millä saisi kiukun ja vihan tunteet laantumaan niin että niiden kanssa pärjää paremmin. Onpa noita saanut kokeillakin. Pitää vain kääntää ja keskittää ajatukset hetkeksi muualle, johonkin esineeseen, tuoksuun tai ääniin. Kiukun ja ärtymyksen sijaan olenkin ollut tänään todella surullinen, kaipaava ja väsynyt. Iloton. Pyysin terapeuttia sanomaan, ettei mikään tässä ole minun syytäni ja vikaa, mikä on mennyt pieleen. Ei edes se, että V ei halua minua. Vaikka enhän minä sitä uskonut, pääni sanoo että minussa on vain niin paljon vikaa etten kelpaa. Olen vääränlainen taas.

Eilen illalla menin vielä kuntosalille, ja tuntui että olen ehkä löytänyt paikkani. Siellä on muita ihmisiä, samalla asialla ja selvinpäin eikä kukaan häiritse ja tuppaa seuraan. Kuitenkin tulee joku sana välillä vaihdettua toisten kanssa, mutta mitään maratonivuodatuksia ja huolia ei tarvitse kenenkään kuunnella.

Kaipaan edelleen ihmistä, jonka kanssa voisi puhua asioista, jotka on minullekin tärkeitä eikä vain toiselle osapuolelle, en tiedä mistä löytäisin sellaisen. Voisi puhua omasta elämästään, vaikka se aika köyhä onkin. Kävin taas kahlaamassa uimarannalla kylmähoitamassa jalkojani, (vesi tuntui melko lämpimältä kyllä nyt, en tiedä auttaako enää kahlata.. No onhan se jumppaa tietenkin.) ja sinne tuli samaan aikaan nuori nainen, kaksi miestä ja pikkutyttö. Venäjää puhuivat, nainen puhui ihan hyvää suomeakin. Oli mukava vaihtaa joku sana tämän naisen kanssa siitä uimavedestä ja rannasta, olisi voinut jutella enemmänkin mutta kukaan ei milloinkaan jää. Kaikilla on kiire pois.

Kaipaan kosketusta ehkä kaikken eniten. Miestä. Läheisyyttä ja vain yhdessäolemista, ettei ole pakkoa tehdä mitään ja suorittaa. Että voisi kelvata vaikka olisi laiska ja löhöäisi sohvalla lattiat imuroimatta ja tiskit tiskaamatta. Ei tarvitsisi lunastaa paikkaansa ja olemassaoloaan.

Tunnen itseni typeräksi kakaraksi, kun mietin tämmöisiä. Pitäisihän sitä nyt pärjätä yksin ja omillaan, tarvitsematta muita, tarvitsematta mitään. Järjellä tiedän, ettei tarvitse mutta...näin on opetettu kotona.