Ajatuksia äitienpäiväksi.

Pitäisi soittaa äidille. En ole tehnyt sitä varmaankaan kahteen vuoteen. Äidille, joka on ilmoittanut, ettei aio tulla luokseni käymään eikä aio tukea millään lailla oikein muutenkaan. Ei aio tehdä minun eteeni yhtään mitään, jolle minä olen se, joka tekee palveluksia ja näkee vaivaa. Äidille, jolle oma itse on tärkeämpi kuin lapset, joka ei ole koskaan ollut läsnä kun olisi tarvittu. Sivuutti minut ja kaiken pahan mitä minulle tehtiin. Olen liian vihainen ottaakseni yhteyttä. Enpä tiedä miten tämänkin sotkun selvitän. Nyt kaikki vain möyröttelee ja mököttelee eri puolilla maata ja maailmaa eikä kukaan ota mitään vastaan eikä tee mitään (rakentavia) aloitteita asioiden korjaamiseksi. Ei minua kiinnosta riidellä kenenkään kanssa, haluan ihmisiä joita voin rakastaa. Jotka antaa minun välittää ja rakastaa. Minä olen riidellyt jo yhden ihmiselämän edestä ihan tarpeeksi ja asioista joista ei edes tarvitsisi.

Olen vihainen, koska jos menen käymään kotona, tunnen että minua ei siellä omana itsenäni kuulla ja nähdä. Minä en saa olla näkyvä ja ottaa omaa tilaa. Suuttuisin ja hermostuisin siihen, että en saa sanoa mitä oikeasti ajattelen, mitä minulle kuuluu ja sitä minä en saa siellä tehdä. Minä pelkään mennä sinne. Minut on leimattu siellä hulluksi, enkä siitä leimasta pääse. Minua saa siellä kohdella ihan miten huvittaa, minua voi vaikka lyödä koska ollaan heidän omassa kodissaan.

Miksi kukaan ei välittänyt minusta ja siitä kaikesta pahasta mitä minulle tehtiin? Enää ei tee kukaan mulle väärin. Minä puolustan itseäni kaikilla keinoilla, joiden käyttämisestä en joudu vankilaan. Isälleni minä en fyysisesti pärjää, siksipä pysyn kaukana. Isälle kiitos siitä, että pelkään miehiä enkä uskalla avioliittoon. Opetit minulle, että olen arvoton, näytit ettei minussa ole mitään hyvää ja jos on, se kaikki pitää piilottaa toisilta. Koska toiset perheet on parempia kuin me, ja meidän ei tule olla heidän tiellään. Älä vain luule itsestäs mitään, että jotain olisit. Opetit kaikki huonot asiat minusta. Äidille kiitos, että opetit olemaan yksin, ilman omia kavereita ja käänsit itsekin minulle selkäsi. Napanuoraa et kuitenkaan antaisi kenenkään katkaista.

Helvetti minä olen vihainen.