Rennosti vaan, sanoi rautakanki

Päivätoiminnassa oli tänään rentoutusta. Mulle tuli siinä sellainen olo, että lepään eikä maailma kaadu siihen. Että joku muukin on pitämässä maailmaa pystyssä. On tuntunut jo lapsesta asti, että asiat on yksin mun harteillani ja vastuullani enkä voi hellittää koskaan. Jos hellitän vähänkin naruista, koko pakka saattaa levitä. On tuntunut, ettei niitä vastuita kukaan muukaan ota, niin mun kuuluu kantaa ne. Nytkään en oikeastaan voisi tehdä näin, mutta ajattelin, että joku muu saa nyt hoitaa asiat tai ne saa olla hoitumatta. En jaksa taistella itselleni joka ikistä asiaa ja väkisellä runnoa, asiat voisi sujua vähän helpomminkin.

Takaraivossa nalkuttaa: ootpa laiska, saamaton ja ennenkaikkea vastuuton. Ja paskat oon. Oon ollut lapsesta asti tunnollinen ja ahkera, tehnyt asioita ja ottanut vastuuta kaikesta muusta paitsi omasta elämästäni, itsestäni. Oon käynyt erilaisissa "terapioissa" yhteensä varmasti 10 vuotta, viime vuodet ei oo muuta elämää juuri ollutkaan. Saisiko olla välillä jotain kivaakin ja lepoa? Psykoterapian loppumisen jälkeen tuntui, että oon pudonnut polvilleni maaliin enkä jaksa nousta. Välillä kävi se yksi hoitaja sotkemassa ajatukset enkä jaksa enää sitäkään vähää. Se repi menneitä ikäviä asioita ja tunteita niin paljon esille, ja lähdin kotiin itkemään niitä. Nyt en tiedä pitäisikö olla joku hoitaja vai ei, tiedän vain etten jaksa enkä halua. Ei enää tuollaista repimistä turhan takia, ihan vain siksi, että voidaan todeta olleen paskaa. Ei uutta pettymystä nyt. Sen kyllä oon jo huomannut, että aika paskaa oli.

Siskon sanoista on vieläkin paha mieli. Ehkä hänellä sitten mielestään oli oikeus sanoa mitä sanoi. Turhaa asiasta on mitään sanoakaan, ei se mene jakeluun. Meidän perheessä on ihan ok haukkua ja syyttää vaikka kuinka, ja jatkaa sen jälkeen kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Jos menee sanomaan, saa kohta taas kuulla mitä vikaa itsessä on, miksi näin sanottiin. Toinen sisko haukkui vielä pahemmin, syytti mua koko elämäni pilaamisesta ja sen jälkeen alkoi kysellä: "niin mikä sulla on hätänä siellä". Sitten kun en halunnut kertoa sen haukkumisen ja lyttäämisen jälkeen, niin sain uudet haukut keskenkasvuiseksi kakaraksi ja hyvästi. Sain ne toisessakin yhteydessä, ja kehotin sitten ottamaan peukalon pois perseestä. En minä kuuntele, ei tarvitse.

Surettaa tuommoinen riitely.