Aggressio, päästä päästä irti jo ennenkuin se vaihtuu johonkin tyhmään.

Teinpä minäkin taas yhden  erityisherkkyystestin. Tuo kyllä selittäisi paljon asioita, joita oon pitänyt mielenterveysongelmina. Jos nyt en ihan erityisherkkä olisikaan, niin ainakin herkkä. Päiväkerhossa muistan saaneeni jonkun itkukohtauksen, kun laulettiin "tuli kirkkoon mies ja lapsi". Häpesin, kun eihän kukaan muu itkenyt sillälailla. Tuntuu, että en sopeutunut koskaan kouluunkaan kunnolla. Työhistoria ei oo myöskään kovin kummoinen. Ehkä tämä olikin aiheuttamassa mt-ongelmaa eikä olekaan osa sitä.

Se mt-hoitaja ei sitten soittanut eilen, mikä yllätys. Soitti se sama vastaanoton nainen, jolla kävin torstaina. Sanoi jutelleensa sen mt-hoitajan kanssa, ja se pystyy kyllä ottamaan mut vastaan mutta mun pitäisi itse olla sinne yhteydessä. No minäpä olin, sille on soittoaika klo 8-9. Soitin heti kahdeksalta ja 3-4 kertaa sen jälkeen, joka kerta meni vastaajaan lopulta. Kymmentä vaille 9 se ei enää edes hälyttänyt vaan meni suoraan vastaajaan. Mua vituttaa. En jättänyt vastaajaan kuitenkaan viestiä, koska sille oli jo silloin maanantaina se soittopyyntö jätetty eikä se siihenkään vastannut tuon kummemmin, niin eipä se varmaan tuohonkaan vastaisi. Enkä tykkää siitä, että asia roikkuu ja odotan monta päivää sitä soittoa, jota ei ehkä edes tule.

En kertakaikkiaan tiedä mitä tekisin, en osaa päättää. Miten voisin tietää, miten tämmöinen siirtymä pitäisi hoitaa. Tuntuu kuin tyhjän päälle olisi jäänyt. Yritänkö vain aamulla uudestaan, vaikka en oikeastaan halua enää mennäkään. En minä halua käydä jossakin, missä ei yhtään piitata. Sen takia luovuin siitä toisestakin hoitajasta, siitä ukosta. Mikä järki, jos kumpikaan ei oikeastaan välittäisi siinä olla. Tuntuu että tämä uusikin valehteli, kaikki valehtelee mulle. Tämäkin asia alkoi tökkiä samantien enkä kyllä jaksa alkaa taistelemaan tämän takia. Mielestäni menin sinne kuitenkin aika "kiireellisenä" tapauksena torstaina, ja huomenna on jo keskiviikko. Ehkä pärjään paremmin itsekseni, oon pelkkä vitsi noille. Ehkä se psykiatri ottaa asian vakavasti, sitten viikon päästä vaikka ei sillä mikään muutukaan. Ei mulla ole jaksamista, ei sisua, ei mitään. Miten nouset siivillesi, jos siipien allakaan ei oo mitään. Ehkä en enää koskaan nouse edes jaloilleni. Ihmiset vain vaatii edelleen, syyttää ja haukkuu. Ruokavaliota, sokereita, päivätoimintaa, paska oot, itsekäs ja ilkeä ihminen kun et tapaa sukulaisia. Kun et välitä kenestäkään. Tyhmä ja arvoton.

Pelottaa, jos elämä onkin vain tätä ikuisesti. Enhän minä nyt näin voi elää, mutta miten korjaan elämäni. Enhän minä osaa enkä uskallakaan. Miten, mitä ja koska? Mulla on vielä 1,5 vuotta, melkein, kuntoutustukea jäljellä ja kyllä toivoisin, ettei tarvitsisi enää hakea jatkoa. Tai että ainakin pääsisin johonkin työkuvioihin mukaan ja alkuun ennen tuon loppumista. Tekisi itseluottamukselle ja -arvostukselle ihan helvetin hyvää, kun pystyisi johonkin järkevään ja onnistuisi. Johonkin sellaiseen mitä osaa edes auttavasti, normaalien ihmisten joukossa. Tahtoisin sen paikan olevan jossain muualla kuin tässä kylässä, täällä on niin ummehtunutta koko elämä ja kaikenmaailman urkkijoita sitten kyselemässä, miksi täällä oot.  Ja  muutenkin pitäisi vähän avartaa tätä maailmankuvaa. Eihän tuon nyt noin vaikeaa pitäisi olla keksiä ja löytää.

Näin unta, jossa olin muuttanut kerrostaloon kahden muun naisen kanssa kimppakämppään. Ajattelin että onpa kivaa, en oo yksin. Ovelle tuli kaksi miestä, ne pyrki sisälle asuntoon. En päästänyt, ajattelin että varkaita olivat. Aika hataria ovia oli, mitä yritettiin lukita niiltä varkailta. Nyt kun ajattelen, niin ne miehet oli aika samannäköisiä kuin J ja Mies josta ei saisi puhua. Toinen niistä, J:n näköinen, tunki kätensä oviaukosta sisään ja minä työnsin pois. Toinen oli vaan hiljaa siinä vähän taaempana. Olis mielenkiintoista pohtia vähän tarkemmin, mitä tuo musta kertoo. Jos jaksais. Varmaan jotain pelkoja ja estoja nuo ovien lukitsemiset, ettei miehet pääse sisään. Ja sitä varkautta....Tällä hetkellä on kyllä mukava lähteä unimaailmaan, karkuun.