Joskus aiemmin sanoin keksiväni vaikka väkisin asioita, joihin olla tyytyväinen. Kuinka ollakaan, se on unohtunut samantien. Nyt kuitenkin oon tyytyväinen siihen, että sain pestyä saunan, vaikka siinä olikin omat kiemuransa. Eilen taas tein toipumiseni kannalta aika tärkeän havainnon elämästäni, elämän kulusta, mutta kirjoitan siitä ehkä joskus toiste. En osaa siitä hirveän tyytyväinen tällä hetkellä kyllä olla, mutta tuntuu, kuin joku pala olisi loksahtanut paikalleen tai ainakin liikahtanut lähemmäksi oikeaa paikkaansa. Kyllästyin ja hermostuin itseeni ja viitsimättömyyteeni ja sain siitä kimmokkeen alkaa järjestellä tätä sekasotkua ympärilläni. Samalla taisi asiat alkaa päässäkin vähän järjestyä. Nyt on vaan jotenkin rauhaton olo, olikohan liian kova ponnistus se sauna...Joskus on sellainen olo, että en osaa ja joku menee pieleen, tuollaisissa harvemmin tehtävissä asioissa. Joku epämääräinen paha sieltä lapsuudenkodista, jota en oikein saa kiinni. Saatan suuttua itelleni aivan hirvittävästi, koska teen huonosti. Tämä tulee esiin nimenomaan siivotessa ja jopa heti aluksi joskus. Tuon takia sitä varmaan lykkäänkin aina, kun ei siitä kummoista tyydytystä saa, vaikka kuinka teet työtä. Aina on vähän huonosti tehty. On ollut koko loppupäivän sitten sellainen vähän tympääntynyt ja kyrsiintynyt olo, vaikka olikin mukava saada se tehtyä. Tuntuu, etten tehnyt tarpeeksi huolella sitä loppua, kun aloin väsyä.
Olisi kova hinku päästä lenkkeilemäänkin, ei oo paljoa kiinnostanut moneen viikkoon. Tänään oli taas niin liukkaan näköistä, että jätin pelkäksi haaveeksi. Mun pääni, kroppani ja sieluni kaipaa pitkiä, stressittömiä kävelylenkkejä, vailla päämäärää ja aikatauluja. Vailla liukkautta. Ehkä kohta ostan ne Icebug-kengät niin ei tarvitse harmitella. Jos raaskisin. Sitten kun saan ne, tulee heti tietenkin kunnon talvi...
Oon ajatellut, että ehkä tänä vuonna mulla voisi olla oma joulu, omanlainen, minunnäköinen. On ollut niin monta huonoa, ikävää joulua tässä peräkkäin etten kyllä jaksa enää samanlaista. Laittelisi niitä juttuja, mitkä tuo sitä tunnelmaa ja mitkä ei tunnu pahoilta. Olisi ainakin jotain sinnepäin. Jonkinlainen (pintapuolinen) joulusiivous on minusta aika olennainen. Nyt ne pyhät ei suuremmin jaksa ahdistaa eikä pelottaa, mutta onhan niihin vielä aikaakin. Ainoa mikä mietityttää, on ruoka, kun en tahtoisi syödä oikeastaan mitään enkä varsinkaan tehdä sitä ruokaa. Aikamoista pakkopullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti