Tunnelmantuojia ja tunnelmia

Nytpä se joulu on sitten ihan käsillä. Ihmettelen, miten paljon oon saanut asioita aikaan. Kävin tänään aamusta heti kaupassa, yhdeksän jälkeen jo. Tiesin, että kymmenen aikaan iskee mummoruuhka. Selvisin justiinsa kassalta, kun ekat mummot pamahti sisään. Sen jälkeen lykkäsin lantunpalaset kiehumaan ja siivosin loput kämpästä. Kyllä tämä vähän joululta alkaa tuntua. Luntakin on ja pakkasta. On ollut yllättäen ihan mukava, kun on ollut touhua, joku syy tehdä asioita. En oo yhtään niin pahalla mielellä ollut tänään, mitä vähän pelkäsin.

Huomasin, etten siivotessani pyri enää läheskään täydellisyyteen. Pystyn jättämään tavaroita pikkusen hujan hajan ja teen niin jopa ihan tarkoituksella. Eri asia olisi varmaan, jos asuisin tai ylipäätään olisin jonkun kanssa...uskaltaisiko jättää niin epätäydelliseksi, kun ajattelee, ettei kelpaa.

 

          

Kaikenlaista, sillisalaattia. Uutta ja vanhaa.  Silittämätön joululiina. Valosydämen johto roikkuu rumasti, mutta enpä jaksa alkaa sitä minnekään piilottelemaan. Antaa roikkua. Tämä asunto on aika karu yleensäottaen, niin en viitsi kauheasti sitä kuvata ja esitellä. Huonekalutkin vähän sitä ja tätä vieläkin... Tuo "piparitalo" hajosi viime jouluna ja liimasin, tänään liimasin uudestaan, kun tippui ja hajosi vielä enemmän. Siitä puuttuu yksi ikkuna kokonaan ja jotain pikkupalasia. Samalla särkyi yksi mummon perintöä oleva vanha kynttiläkippo :(. Toki astuin lasinpalaan sitten ja sotkin vastapestyt lattiat...kurotin yläkaapista tuota koristelaatikkoa vähän huolimattomasti, niin meni koko laatikko nurin. Tuommosina hetkinä käy mielessä, että kunpa ei eläisi yksin. Jos jotain sattuu. Joku antais vaikka laastaria tms., eikä tarttisi ravata ympäri kämppää vuotavan haavan kanssa. Tämmösiä pikkujuttuja. Ja toki voi isompaakin sattua...

Huomenna paistan sen lanttulaatikon ja suunnittelin tekeväni sienisalaatin viime syksyn rouskuista. Laitan kuusen ja siinäpä se sitten hyvin pitkälti on. Ehkä käyn ulkona kameran kanssa, ehkä saunon. Ehkä en. Kattoo nyt, mitkä fiilikset on, ehkä luen kirjaa. Saunominen yksin on aika tylsää kyllä..oikeastaan kaikki muukin. Touhutessa ei niin ehdi ajatella asiaa, näin illan tullen on aikaa miettiä. 

Ihmiset varmasti kummastelee, miksi joku jää yksin jouluksi. Mulla vaan on hirveä halu kasvaa ja tulla "paremmaksi" ihmiseksi, siitä kai tässä pohjimmiltaan on kyse. Siitä, että en halua elää yksin loppuelämääni ja koen, ettei tämmöisenä pysty olemaan kenenkään kanssa. On tarve tulla vahvemmaksi eikä olla niin riippuvainen muista. Halu olla tyytyväinen itseensä ja onnellinen, ottaa selvää mistä itse tykkää ja mistä ei. Mulla on noita tuttuja ja sukulaisiakin, jotka eivät koskaan oo eläneet kunnolla yksin. Ei ne ymmärrä sitä, että miten joku voi elää näin, ettei edes etsi miestä itselleen. Mutta katuisin ja katkeroituisin suuresti, jos en omaa elämääni elä yhtään, vaan aina toisten elämiä. Toisia varten. Onhan tämä mun elämääni, tämmöinen oma joulu. Mut on kasvatettu siihen, toisia varten olemiseen ja kiltisti hiljaa palvelemiseen, kun eihän tytöillä muuta virkaa eikä arvoa oo ollut. Ei ne mitään tarvinnutkaan, se arvo on suorituksissa. Tässä on mulla jatkuva jaakobinpaini menossa, kun en halua olla sellainen mutta en oikein osaa olla muutakaan. Haluaisin ihmissuhteissa, varsinkin parisuhteessa, olla tasavertainen, vapaa enkä mikään palvelija. Haluaisin olla myös vastaanottaja asioille, eikä se, joka vain antaa muille. Se saa katkeraksi, kun jää niin usein paitsi jostain eikä osaa ottaa vastaankaan asioita.

Hiukan jännittynyt olo tällä hetkellä.