Hyvin alakuloinen päivä ollut tänään. Mulle soiteltiin taas siitä työasiasta. Tämä mies, joka tekee niitä sopimuksia, oli puhunut terapeuttini kanssa ja soitteli sitten mulle. Satuin olemaan päivätoiminnassa, niin poikkesin tapaamassa ja käytiin tervehtimässä tulevaa työnohjaajaani, tai mikä sitten onkaan, yhdyshenkilö enempikin. Lupasin mennä maanantaina sinne kattelemaan ja ihmettelemään, veikkaanpa että tämäkin yritys perutaan/peruuntuu. Kukaan ei nyt taas tiedä mitä siellä tekisin. Siellä ei ole edes työpajan ohjaajaa tällä hetkellä saati muita "asiakkaita". Hyvä etten alkanut itkemään siellä. En jaksa odottaa tuolta yhtään mitään enkä itseltänikään. Miksi näpertelisin siellä jotain ihan huvin vuoksi ja kaapin täytteeksi. Tuntuu jokseenkin turhalle välivaiheelle tämäkin eikä mulla ole hajuakaan mitä sen jälkeen. Minä tahtoisin olla jo töissä, nämä kaikki toimet tuntuu olevan pelkkiä turhauttavia hidasteita. Miksi en vain sano, että lopetetaan jo tämä ja käännetään kelkka ihan toiseen suuntaan? Siitä sopimuksen allekirjoittamisesta en kysellyt suuremmin, kai joku hoitaa sen tai on sitten hoitamatta. Aivan sama mulle.
Päivätoiminnassa oli hyvin jouluista. Kuusenkoristelua, joululauluja, piparitaikinaa ja kinkkubingoa. Olisi voineet odottaa edes joulukuulle... Siivosin ja järjestelin silläaikaa, kun muutamat värkkäsi sen kuusen kanssa, askarteluhuoneessa kaikkia niitä askarteluvermeitä järkevämmin löydettäviksi erään toisen naisen kanssa ja yksi oli siellä neulomassa. En siis ollut ainoa jota ei pahemmin napannut moinen. En jaksaisi ajatella joulua, koska siitä näyttäisi tulevan melko yksinäinen ja surullinen. Kunpa olisi jo ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti