Tajusin eilen, ettei mulla ole identiteettiä. Voiko olla kukaan ilman toisia ihmisiä? Olenhan minä sisko, täti, tytär, mutta käytännössä nuo ei juuri mitään merkitse. En ole ainakaan tärkeä sisko, täti taikka tytär. Kaikkein vähiten tytär, olen sitä ihmisille joille tärkeintä on oma napa.
En haluaisi tuntea enää mitään, kaikki vain satuttaa ja pelottaa. En haluaisi näyttäytyä missään nyt joulun aikaan, ettei kukaan näkisi, että olen yksin. En halua mitään säälittelyjä, itsehän minä tämän valitsin enkä ole mikään helvetin uhri. Se, mitä en ole voinut valita, on omaa syytäni. Itsehän minä asiani ja ihmissuhteeni oon pilannut. Ihmisiltä kuulee vain niitä vääriä sanoja ja tekisi mieli vääntää solmuun jokaikinen. Ei tähän ole oikeita sanoja, ei tästä tarvitse olla mitään mieltä. Kunhan ei satutettaisi enempää, annettaisi pitää ne pienet onnenmuruset mitä on.
Viime joulu oli paljon helpompi, silloin oli vielä toivoa jostain paremmasta. Nyt en ole mistään varma enää enkä uskalla oikein toivoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti