keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vastatuulessa.

Tuntui jo, että olisin viikonlopun aikana levännyt. No kai olinkin vähän, vaan eilinen päivätoiminta askartelunohjauksineen vei taas kaikki mehut. Ja sitä olisi sitten suunniteltu syystä x, huomisellekin. Ei ehkä ihan tule onnistumaan. Koko ajan ohjaajat heittelee jotain ideoita, on asetelmaa ja tuikkujuttuja, joulukortteja ja ikkunakoristeita enkä minä tiedä mitä minun pitäisi sitten oikein asiakseni ottaa, ja miten/mitä suunnittelen, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen. Eikä se riitäkään. Ja kaikki puheet siitä ryhmäkoosta tuntuu olevan unohdettu, 10 hengenkin ryhmä on aika suuri.

Ottaa niin kupoliin se yksikin nainen, joka yrittää jatkuvasti teettää kaiken toisilla, minullakin. Ja eilen yksillä naisilla oli taas niin kiire, etteivät ehtineet odottaa, että selitän mitä tehdään vaan alkoivat räpeltää ja leikellä, kun muka osasivat. Pieleenhän se sitten meni. Oikeastaan se koko homma meni muutenkin päin hittoa, otin liian "keskeneräisen" työn, en ollut itsekään oikein varma ihan kaikesta. Mulle kerrottiin viime torstaina tuosta ohjaustunnista enkä ole jaksanut/kyennyt paneutumaan asiaan viikonlopun aikana kovinkaan paljoa.  Tuon ohjauksen suunnittelu vie melko paljon aikaa ja valtavasti voimavaroja. Kun enhän minä ole koskaan paljoa askarrellut, ei ole mitään suurta ideavarastoa takataskussa vaan kaikki pitää erikseen etsiä ja kokeilla, opetella, usein sen varsinaisen päivätoiminnan ajan ulkopuolella. Se vähäinenkin ideavarasto alkaa olla pikapuoliin käytetty. Kun minä vain noiden lankojen kanssa oon aina pelannut. On niin epävarma olokin nyt iskenyt noiden kanssa, en tiedä onko mikään tarpeeksi hyvää tai oikeanlaista.

Pitää huomenna selvittää joku toimintasuunnitelma, kun minä en todellakaan ehdi enkä jaksa kaikkea toteuttaa. Pitäisi tietää sekin, koska on nuo ohjaukset, muuten tästä ei tule mitään muuta kuin kaaosta. Taidan pitää ensi viikon lomaa kokonaan, paitsi että keskiviikkona on ostosreissu naapurikunnan päivätoiminnan kanssa, se taitaisi riittää kyllä ensi viikoksi. Sivuutin taas väsymyksen ja ylikuormituksen merkit, vaikka tunnistin ne. Mahdanko koskaan oppia.

Työtoiminta-asia on laitettu telakalle. Perjantaina olisi se psykiatrin tapaaminen viimeinkin.

2 kommenttia:

  1. No täytyishän tuossa jaksaminen huomioida! Liika on aina liikaa.
    Mulla on tänään haastattelu päiväosastolla - joka on muuten entinen ympärivuorokautisosasto, jolla mieki joskus kävin nukkumassa väsymystäni pois. Aikaa varatessa katsoin sitä eri päivien ryhmälistaa, ja nyt ihan oksettaa koko juttu.

    VastaaPoista
  2. Kokemuksia täällä:http://annahevosensurra.vuodatus.net/

    VastaaPoista