Kävin siellä kahvittelussa, enkä nyt pettynyt olekaan. Ahdistunut vain valtavasti. Puhuttiin varmasti puolitoista tuntia kaikenlaisesta...Ei kuulemma kannattaisi elätellä enää toiveita V:n suhteen ja kannattaisi jättää kyseinen ihminen "omaan arvoonsa", olla vain kuin ei mitään olisikaan.  Miten tässä vaiheessa jätät ketään, ei niin voi tehdä. V on ihminen joka olemassaolollaan estää palaamasta takaisin sinne kylmään maailmaani, jossa ei ole mitään kaunista eikä hyvää, pelkkää vihaa ja katkeruutta. En tahdo palata sinne takaisin. Pelottaa. Saisinko pitää edes tästä kiinni nyt? Onko minulta kielletty kaikki elämää ja elämänhalua ylläpitävä?

Ahdistaa tuo ehdotus, joutuisin tekemään omien tuntemusteni vastaisesti. En voi, en tahdo. Järkevää se voisi ollakin, ainakin joltain kantilta katsottuna. Miten voin luopua haaveesta luopumatta koko ihmisestä, miten voin elää sen ajatuksen kanssa ettei meistä tule mitään. Miten voin lakata tuntemasta. Mistä minä haaveilen nukkumaanmennessä, minkä takia herään aamuisin. Ehkä minä elän loppuelämäni yksin ja laput silmillä, en jaksa pettymyksiä enää.

 Jos olisi kanttia, päättäsin päiväni kun terapia loppuu, silloin se ei enää olisi kellekään haitaksi. Niin rohkea minä en kuitenkaan ole. En vain jaksaisi olla täällä, olen niin pettynyt kaikkeen. Kaikkiin. Väsynyt siihen, etten ymmärrä itseäni enkä elämää eikä kukaan selitä. Kaikkeni olen yrittänyt ja vähän enemmänkin, ja kaikessa silti epäonnistunut. Olen ollut mukava ihmisille, mukava itselleni, työstänyt kamalan paljon vaikeita asioita, ollut ahkera, rohkea ja sinnikäs. Rohkeampi, kuin koskaan osasin kuvitella pystyväni olemaan. Uskalsin luottaa siihen, että minusta voisi joku kiinnostua, joku voisi rakastaa minua. Uskalsin tuntea ja toivoa. Silti minulla on edelleen yksinäiset päivät,illat ja yöt ja turha elämä, jossa kukaan ei tarvitse minua. En ansainnut edes kunnon selitystä millekään. En sille miksi minut kiusattiin ja hakattiin täysin romuksi lapsena, en sille miksi minut jätettiin, miksi minun kanssani ei voisi olla mitään suhdetta. Kuinka pahasti ihmisillä ja elämällä onkaan oikeus loukata ja satuttaa.