Vetovoiman laista

Oon lukenut Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjaa, kun pitkään oon miettinyt tätä vetovoiman lakia.  Ajattelin perjantaina vähän testata, että vetääkö hyvä, hyvät ajatukset ja teot puoleensa kuinka paljon hyvää. No siitähän tuli tosi hieno päivä.

M oli etsinyt mut viikolla Facebookista ja muistutti yhestä ryhmästä viestillä, että oisinko kiinnostunut kun nyt on tilaa, oltiin tuosta jo aiemminki vähä puhuttu, vaan melkein jo unohdin koko asian. Enkä tietenkään älynnyt edes kiittää sitä. Sitten ajattelin, että nytpä kiitän  kasvotusten kun nään, kun minusta se oli niin kivasti tehty, oikeasti. Se päivä lähti heti käyntiin sellasella kiitollisella, rakkaudellisella ja päättäväisellä asenteella, täynnä välittämistä ja tapahtu monenlaista.

Ensiksi sain opastaa yhtä vanhempaa herraa kaupungilla, kun oli vasta muuttanut ja oli vähän epävarma liikkumisestaan siellä. Sitten annoin vertaispaikasta palautetta, tai kerroin vähän mitä itse oon saanut, kun oli tullut joku uusi kävijä. M:lle sain sanottua kiitokseni ja kävin yhessä musiikkiryhmässä, sain siitäki tosi hyvän fiiliksen, tyytyväisyyttä itseeni ja omaan toimintaani ja lisää syytä kiittää toisia. Sitten puhuttiin M:n kanssa, kerroin pahoittaneeni mieleni yhestä sen kommentista/möläytyksestä tässä taannoin, se selvitettiin ja puhuttiin vielä yhestä sen huolesta vähän aikaa. Sain olla tukena ja läsnä taas toiselle, halasinkin sitä, kun ei sanat joskus vaan riitä eikä niitä löydy tarpeeksi. Lopuksi sitten M puolestaan kiitti mua siitä, että pidän huolta. Se tuntui tosi hyvältä kuulla, hieno päätös sille päivälle. (Aika paljon sanottu noin miehen suusta, ainakin minusta.)

Valtavan hyvä mieli on vieläkin, ihan kuin elelis jossakin vaaleanpunaisessa kuplassa. En tiedä vielä vedinkö nyt sitten jotaki erityistä puoleeni, paitsi sitä kiitosta. En oo tainnut ihan hetkeen, jos koskaan, kuulla noin monia kiitoksia sanottavan pienen ajan sisällä ja ne oli vielä ihan aitoja eikä vain sanahelinää. Ehkä tuosta jäi hyvää fiilistä joillekin muillekin. Saattaa kuulostaa aika mitättömiltä asioilta, mutta saan noista hirveän paljon. Eniten oon onnellinen siitä, että oon löytänyt ihmisiä, yhteyden. Ehkä viimeinkin teen jotakin oikeaa asiaa tässä elämässä. Vaikka eihän tämä tuota mitään näkyvää eikä etenkään kasvata kansantaloutta.

En tunnu nykyään saavan näihin bloggauksiin sanottua kunnolla sitä, mitä haluaisin sanoa. Ehkä mulla ei oo tähänkään sanoja. Tai sitten mussa on joku tukos.