Tänään on ollut ihmeen hyvä päivä, murheet ja ikävät asiat on olleet hyvin pitkälti taka-alalla eivätkä ole saaneet kunnolla otetta minusta. Katsoin päivällä elokuvan Patch Adams, nauratti ja itketti. Mietin omasta elämästänikin ihmisiä, jotka viime aikoina ovat auttaneet eteenpäin. Aivan kuin katkeruus ja viha elämää kohtaan olisi hiukan laantunut, ainakin väliaikaisesti. Ainakin kyseenalaistettu. Koko tämä muutos pelottaa kyllä. mikä minussa tapahtuu, ja elämässäni yleensäkin. En usko että elämä kantaisi edelleenkään minua.
Millaistahan olisi luottaa ihmiseen? Luottaa siihen, että toinen ei halua hylätä, halua minua pois elämästään. Tuota minä taidan eniten ihmissuhteissani pelätä, hylkäämistä. Siksikin välttelen mm. uutta parisuhdetta, koska koen olevani niin epäonnistunut ja huono että minut hylätään taas.Voiko koskaan täysin luottaa, luottaako kukaan? Tämä luottamuksen puute taitaa estää minua ystävystymästäkin. Välillä kaipaisi ystävää, mutta kuitenkin tietää ettei kykene sellaiseen. Ei osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti