Kävin siellä mt-hoitsulla, ja ilmoitin etten enää tule. En tiedä oliko se hyvä päätös mutta mikä tässä olisi. Sanoin, että vointi on laskenut koko ajan kun siellä oon käynyt. Sen se poiki, että nyt pääsen ainakin sitten psykiatrille ja tehdään joku hoitosuunnitelma. Se aika on 18.11. Tässä on nyt vaan kateltu tätä hommaa vähän sinnepäin, ja se uusi terapeuttikin aloittaakin nyt sitten vasta vuodenvaihteen jälkeen. Mulla on vain sellanen ajatus koko asiasta, että en jaksa yhtään. Ajattelin, että vointi huononi sen terapeutin takia, transferenssin ja epävarmuuden jne. Taitaakin olla enempi sitä, että en vain jaksa aloittaa mitään, en halua mutta olisi pakko. Oon kuitenkin kulkenut erinäisissä terapioissa jo varmaankin yhteensä 10 vuotta ellei enemmänkin. Harmittaa silti kun se edellinen loppui, se surettaa. On paljon suruja ja mielipahaa. Olisin toivonut, että saisin käydä asiat siellä polilla oman terapeutin kanssa loppuun.
Eilen sanoin diabeteshoitajalla, että en jaksa, en pysty laihduttamaan enempää, enkä haluakaan. Pelkään ja inhoan sitä, että ihmiset huomaa ja katsoo mua enkä pääse siitä yli ja pelkään ettei mua hyväksytä. Se alkoi sitten kysellä onko nuo mt-palvelut tuttuja. Kerroin kaiken mitä oon siitä ajatellut, että en oo tyytyväinen, oon pettynyt eikä kunnon hoitosuhdetta ole. Se lupasi yrittää puhua, että jos pääsisin sille uuden, tulevan hoitajan sijaiselle puhumaan asiasta. Aivan kuin osaisin sille puhua, vieraalle ihmiselle.
Tahtoisin olla vapaa, elää normaalia elämää. Ehkä en kykene aloittamaan enää yhtään mitään.
Näitkö sie muuten joku viikko sitten sen iltasanomalehden lööpin, jossa oli otsikko, että Suomessa on hoidettu diabetesta väärin tjsp.? Yritin sitä myöhemmin etsiä arkistoista, mutta en löytänyt, liekö "Käypä hoito-herrat" vaienneet sen kuoliaaksi. Tulit mun mieleen, kun olit kyseenalaistanut (ja ihan järkeenkäyvästi) sen ruokavaliosysteemin just vähän aiemmin.
VastaaPoistaMutta nykyhetkestä puheen ollen; saisitkohan olla vain hetken ja hengähtää, ilman mihinkään uudelle ryhtymistä?
En tainnut sitä nähdä, mutta paljon oon asiasta lukenu muuten. Se ohjeistus mitä sain, olikin outo. Lähinnä sokereita, en vain tajunnu sitä vielä silloin, ennenkuin omaan nilkkaan kalahti. Enpä oisi varmaan sairastunut, jos olisin tiennyt silloin saman mitä nyt tiedän.
PoistaSe hengähtäminen olisi kyllä hyvä ajatus, ihana suorastaan. Ei olisi pitänyt alunperinkään alkaa vielä mihinkään. Ajattelin, että jos heti alkaa uuden niin ei ainakaan masentuisi enempää, että se tsemppaisi sen verran. Menikin ihan päinvastoin. En vaan tiennyt, että on mahdollista sanoa, ettei aleta, ajattelin sen olevan ns. varma nakki. Tyhmä on ihminen. Saanpahan nyt ainakin tämän kuukauden olla rauhassa. Kuulemma hyvä ja asiakasta ajatteleva psykiatri on se.