Helppoa rahaa tarjolla

Aamulla päivätoiminnassa ohjaaja P ihmetteli, että mikähän miekkonen kävi tuossa eteisessä kääntymässä kun kahdesti kävi, mitähän etsi. Näki sen kävelevän vielä siinä ulkona edestakaisin ja sitten se katosi. Hetken päästä ajattelin vaihtaa t-paidan, kun oli tarkoitus alkaa johonkin jumpan tapaiseen vaan reppua ei löytynytkään. (Repussa oli kaikenlaista kampetta, kun olin suunnitellut meneväni kuntosalille, mm. uudehko mp3-soitin.) Etittiin kissojen ja koirien kanssa eikä löydy. Ajattelin jo että pääni on noin sekaisin, etten muista mihin reppuni laitoin. Sitten alkoi raksuttaa, laskin yksi yhteen, siellä oli rahat ja kaikki ja joku outo kaveri kävi...Reppu löytyikin hetken päästä ulkoa roskiksen takaa, ilmeisesti se tyyppi oli pöllinyt sen siinä melkein silmien alla käytävästä. Lompakkokin löytyi hetken päästä. Siitä oli tyhjennetty rahat, reilut 40 euroa muistelisin siellä olleen. Ja meillä on vielä lukollinen kaappi mutta en oo sitä lukossa pitänyt. Joskus oon saattanut unohtaa reppuni näkyvillekin, nyt en millään pysty muistamaan ihan varmasti, mutta minusta se kyllä oli siellä kaapissa viimeksi.

Tyhmän luottavainen on ihminen, kunnes ei enää kannata. Jotkut sen tyypin näki, yksi työttömien puolen mies, sama joka ne tavarat löysi, näki sen heidänkin puolellaan liikkuvan mutta ei nähnyt sekään kasvoja. Se sanoi pihassa olleen vihreän volkkarin aamulla, myöhemmin sitä ei enää ollut. Tosin sitä ei tietenkään voi siihen liittää varmuudella ja nyt kun mietin niin saattaa olla, että oon sellaisen siinä pihassa itekin nähnyt. Muistan kun yhdellä tutulla oli joskus samannäköinen auto, aika mieleenpainuvan värinen. On mukava, että joku muukin on tarkkanäköinen, seuraa ympäristöään ja laittaa merkille asioita. Monet on ihan pää pussissa eivätkä näe mitään. Kerroin kumminkin poliisille ne vähätkin tuntomerkit, tosin en tainnut muistaa mainitakaan kaikkea, koska jännitän ja pienikin häiriö sekoittaa ajatuksen.

Koko päivä meni kyllä jotenkin säikähdyksissä eikä ruokakaan mene oikein alas. Pankissa virkailija kysyi, missä se lompakko varastettiin. Sekin ihmetteli, kun kerroin. Ajatteli, että jossain junassa tms vietiin. Tuntuu niin henkilökohtaiselta hyökkäykseltä tämä ja on turvaton olo. Siellä on tietenkin valvontakamera pihalla, mutta se kuvaa sitä päinvastaista puolta, sisäpihaa eikä sitä ovea mistä se heppu liikkui. Se kameran kuvaamakin kuitenkin katottiin eikä siinä mitään kuulemma näkynyt. Iltapäivällä sen verran rauhoituin, että alkoi hermostuttamaan se liikenne siinä käytävässä ja alkoi vähän suututtaa. Kehitysvammaisten toimintakeskus on siinä samassa siivessä ja ne kulkee siitä meidän eteisen kautta sinne vanhan koulun puolelle usein, joskus liikennettä on myös toisinkinpäin ja mun teki mieli lätkäistä ovi lukkoon. Eniten varmaan vain ahdisti se, että joutuu kohta lähteä kotiin näissä mietteissä eikä täällä oo ketään.

Miksi tämä maailma on tämmöinen, levoton ja paha? Mahdanko koskaan sopia tänne. Tuntuu, että oma vika on, ja osaksi onkin, koska en lukinnut sitä ovea. Mun kaappi sattui olemaan sopivasti siinä saatavilla, viereinen kaappi oli lukittu. Mikä mäihä oli, ettei kukaan huomannut mitään?  Siinä kulkee joskus koululaisiakin, näitä TET-tyyppejä niin siksikään ei varmaan kiinnitä huomiota kaikkeen. Nehän ei koskaan uskalla mitään kysyä, ne vaan haahuilee. En nähnyt koko tyyppiä, vaikka yritin kuikuilla pihalle, kun en vielä tiennyt olevani rahaton. Vitsailin vielä, että muahan ne nuoret miehet tietenkin etsii. Musta tuntuu, että se oli suunnitellu sen reitin niin, että ei joudu kameran kanssa kohtaamaan. Kun tuo on vanha koulu, jossa on uloskäyntejä virallisesti neljä,  ja sitten vielä pari hätäuloskäyntiä päälle. Kuka tahansa pääsee sisälle rakennukseen mistä ovesta vain, paitsi niistä hätäovista, edes meidän väliovea ei ole lukittu. Tämä päivätoiminta on siis koulun päätyyn tehdyssä siivessä, käytävällä ja väliovella erotettu alkuperäisestä koulusta. Kukaan ei tiedä ketä siellä liikkuu ja koska. Siellä meidän päässä voi vielä jotenkin huomata, mutta vanhan koulun puolella saa liikkua ihan vapaasti. Ei oo tullut mieleenkään, että joku voisi noin vain tulla ja viedä jotain, kun on talossa väkeä. Ei varmaan kellekään muullekaan. Ja vielä tuollaisesta paikasta, missä kellään ei paljoa mitään muutenkaan ole. Se saattoi olla joku ulkomaalaistaustainen, oli kuulemma melko tumma.

Yritän ajatella, että pääsin säikähdyksellä mutta kun se säikähdyskin on joskus liikaa ja on säikähtynyt monta päivää. Vaan onneksi ei tarvitse alkaa uusia mitään kortteja, paitsi sen pankkikortin kerkesin jo sulkea. Tosin eipä se sillä mitään olisi tehnyt, kun salasana on mun päässäni. Onneksi ei oo asiat noin perkeleen huonosti, että pitää toisilta viedä ja varastaa. En tiedä teinkö itsekään asioita niinkuin piti, pelkään tehneeni jotain väärin. Koko ajan pyrkii päälle "entä jos olisin toiminut niin tai noin"- ajattelu, itseään syyttää. Nyt kun muistelen, en huomannut mitään outoa siinä kaapissakaan, että ovi olisi auki tai mitään. Siis enempää auki kuin sen itsekään oisin jättänyt. Mutta ei mulla mitään syytä ollut ottaa sitä poiskaan sieltä kaapista. Hain sieltä kyllä jotain, mutta miksi olisin jättänyt laittamatta sitä laukkua takaisin. Laittoiko se muka ovenkin kiinni niin huomaamatta ja tarkasti...miten ylipäätään voi noin huomaamatta viedä ison repun. Tai eihän se mikään erikoisen iso ole, ihan normaali. Ehkä se otti mun repun ekalla kerralla, piilotti ja tuli toisella kertaa kattomaan löytyiskö jotain lisää.

 Jotenkin kauheaa oli sekin, kun jouduin alttiiksi sille, että ihmiset näkee mun "heikkouden". Sen inhimillisyyden, että järkytyin ja menin vähän tolaltani, vaikka en tiedä näkyikö se kovinkaan paljon. Mulla on sellanen ajatus, että eihän normaalit ihmiset reagoi noin. Että tämäkin on liian pieni asia tolaltaan menemiseen.

Noh, tulikohan tästä nyt tarpeeksi sekava selostus. Ehkä ei nukuta ensi yönä, mutta silti jaksaa, jaksaa vaikka ei oikeastaan niin jaksaisi. Jännittää vähän, miten tämä tästä etenee, vai tapahtuuko tässä mitään tämän kummempaa. Toivottavasti se jää jossain kiinni, ehkä jääkin, jos noin tyhmänrohkeita juttuja tekee. Harmittaa, kun ei ollut oikein kunnon tuntomerkkejä antaa. Lähinnä vaatteista, mutta nekin vaihtuu. Niitä rahoja nyt tuskin saa takaisin. Myönnän, kyllä pelottaa. Kyllä ei ole hyvä ihmisen elää yksin.