Valoja.

Oon nyt miettinyt näitä riippuvuuksia aika paljon. En oo koskaan ajatellut olevani mitenkään läheisriippuvainen, mutta nyt huomaan, että olenhan minä. Tiesin, että jotakin riippuvuutta toisesta on, mutta en osannut sitä määrittää. Minähän en ole asunut yksin ennen tätä kuin ehkä puoli vuotta, aina on ollut joku johon "kiinnittyä". Mm. tätä lukiessani tajusin yrittäneeni kovasti ratkoa toisten ongelmia, kantanut liikaa vastuita ja arvaillut muiden toiveita ja haluja. Elänyt toisten elämää. Tai siis oonhan minä nuo tiennyt, mutta kaikki tuo nivoutui nyt tähän. Huomasin kuitenkin myös, miten en tee noita asioita enää niin paljon ja miten oon oppinut kokemaan tunteita tukahduttamisen sijaan. Osaan joskus sanoa ei, tiedän paremmin milloin on aihetta sanoa. Uskallan olla enemmän esilläkin nykyään ja tehdä hiukan rohkeammin ratkaisuja ja päätöksiä. Kai sitä on tullut itsevarmemmaksi. Ja viimeinkin vihaiseksi.

On ollut hyvä ja tarpeellista olla tämä aika yksin, vaikka en minä tästä ole niin osannut nauttia. Oon ollut vähän liian yksin...Pelkään kyllä, että uusi suhde veisi helposti mukanaan ja elämään sitä "väärää" elämää, kun ei tämä oma ole oikein muodostunut miksikään. On vaikea vetää raja toisen elämän ja omansa välille. Lapsuudessa ja nuoruudessa minun elämälläni ei myöskään rajoja ollut eikä kunnioitusta. Ei ollut mitään omaa.

Kiinnostaisi kovasti käydä tätä läpi, mutta kun ei ole terapeuttia kenen kanssa keskustella. :( Tai ketään. Yksin ei uskalla kovin syville vesille lähteä, jos vaikka hukkuu.

Täällä on toinen ajatuksia ja samaistumista herättänyt juttu. Ja täällä yksi.

P.S. Laitoin aamulla uuden kattolampun olohuoneeseen. Piti liittää ihan sokeripalaan, ja onnistuin. Tähän muuttaessani en olisi millään uskaltanut koskeakaan..kun on se sähkövirta..

 

On siinä valokin. Markslöjd:n Avesta on tämä, Anttilasta. Kattokuvun kiristysruuvi oli muovia ja kului ja mureni ruuvatessani, sen saa tuurilla ehkä vielä joskus auki pienellä meisselillä. Hituset vaan rapisi. Johtoa oli varmasti kolme metriä, (?) koitapa survoa sitä sitten tuonne kupuun. Meni se sinne suunnilleen. Keittiöstä hajosi lamppu, ja kuvittelin laittavani olkkarin edellisen lampun sinne. No eihän se käy, kun siinä on se sokeripalakiinnitys ja keittiössä pitäisi olla pistoke. Kyllä en ala vaihtamaan siihen mitään pistokkeita.

 

On mulla uusi läppärikin, mutta siitä sitten joskus, tai sitten ei. Vanha alkoi hajota palasiksi. Ja nojatuolikin ilmestyi yllättäen.