Kantapään kautta.

Tiistaina pitäisi mennä siihen sokerirasitukseen. Nyt kyllä mietityttää, että pitäisikö tuota siirtää, kun on alkanut huimata. Eilen ihan normilenkillä alkoi huimata niin, että piti käydä yheltä tutulta pyytämässä kyyti kotiin. On tätä kyllä ollut pitkin kevättä, että on loppumatkasta huipannut ohimenevästi. Nyt on huipannut ja ollut hutera olo koko eilisen päivän ja tämän aamun, tosin ei niin paljon mitä siellä lenkillä. Verenpaine on laskenut kyllä, viime mittauksessa verenpaine oli melko matala, yläpaine oli 111 (aiemmin ollut 130-140), että veikkaanpa tämän olevan sitä nyt sitten. En oo tainnut juodakaan riittävästi, nyt helteillä ja syömisetkin on olleet kitsaammat ja liikuntaa ollut enemmän. Ei enää suuta kuivaa, niin ei sitten hoksaa juodakaan niin automaattisesti. Eilen kävin terapiassa ja ravasin tuolla kylillä..eikun siis perjantaina tietenkin, taisin vähän kuivahtaa. Kantapään kautta näemmä pitää kaikki oppi mennä. Koitan nyt syödä vähän paremmin, suolaisemmin ja juoda.  Pitää aamulla katsoa mikä on tilanne ja ehkä käväistä tk:ssa.

Päivätoiminnassa mitattiin paastosokeri torstaina, oli 6,5. Parempi kuin viimeksi, mutta eihän tuokaan hyvä ole. Jännittää kyllä mennä siihen kokeeseen, vaikka se tulos nyt on jo aika selvä. Ei sieltä mitään puhtaita papereita tule. Eniten siinä jännittää se itse testaus, tai miten huonoa oloa siitä on luvassa. Pyörtyykö sinne tai jtn. Pystyykö juomaan sitä litkua edes.

Painoa on lähtenyt 6 kiloa ja vyötäröltä 5 cm. En uskonut että pystyn edes tähän, en usko vieläkään. On ollut aika ahdistunut olo, kun terapiassa oli kaksi viikkoa taukoa, enkä ole voinut syödä itseäni turraksi. Tässä on edessä kovat ajat, kun terapiaa on jäljellä kaksi kertaa. Miten sitä selviää kaikista näistä haasteista? Tuntuu etten kauheasti saa tukea asioihin, en ainakaan tarpeeksi. Kunpa olisi sellaiset vanhemmat, perhe, jolle voisi kertoa asioitaan, joille kannattaisi kertoa ja ne jopa merkitsisivät jotain. Ettei niitä enää tehtäisi näkymättömiksi ja merkityksettömiksi  puhumattomuudella, reagoimattomuudella tai käännettäisi omaksi syyksi ja viaksi. Mutta nämä mulla vain on enkä voi vaihtaa. En vain tiedä, mitä heillä tekisin koska mulle ei anneta mitään. Minä oon vain se kiltti, joka antaa toisille, eikä saa itse tarpeeksi mitään. Ei osaa vaatia.