Ollako vaiko eikö olla.

Tänä aamuna mittasin taas verensokerin, oli 7,1. Epäilen, että eilinen stressi nosti tuota arvoa ja unetkin jäi taas tuttuun tapaan lyhyeksi. Stressi on voinut pitää sitä koholla jo melko pitkäänkin. Keho taitaa nyt ilmoittaa, että oon ollut liian lujilla. Siksihän nuo hartiatkin vissiin jumiin meni kun unohti itsensä. Olisiko aika päästää irti joistakin asioista ja alkaa hoitamaan itseään. Tuo päivätoiminta tuntuu ainakin olevan aikamoinen energiasyöppö. Ei voi jatkua näin, että muut asiat jää sitten hoitamatta, jopa oma terveys. Onko minun pakko käydä siellä, koska olen kuntoutuja? En tiedä mikä on oikea suunta, mutta tuo ainakin on ihan väärä enkä koskaan löydä oikeaa, jos jatkan ja käytän energiaani turhaan. Tuo on jatkunut jo liian pitkään ja on tuntunutkin jo jonkun aikaa, että energia valuu hukkaan. Siellä ei ole sen koommin ollut sitä vertaistukiryhmääkään ja helmikuusta asti on jompikumpi ohjaajista ollut jollakin lomalla. Jos ei sairaslomalla niin sitten pitämättömillä vuosilomilla tai jollain ja kaikki ontuu. Enkä minä jaksa sitä tyhjää lätinää, rauhattomuutta ja kailotusta. Että mulle aletaan kertoa asioitaan heti kunhan näkee ja minun pitäisi jaksaa kuunnella. Pitäisi jaksaa kuunnella niitä samoja huolia kotipihallakin ja joskus jopa ovellanikin.

Ehkä käyn siellä vain siksi, kun en uskalla sanoa etten halua. Koska toiset sanoo, että olisi hyvä jatkaa. Toisten mieliksi ja ettei pidettäisi parantumishaluttomana, yhteistyökyvyttömänä tms. Ihan varmasti joku alkaa ylipuhuakin. Mua ei kiinnosta se askartelunohjauskaan enää, koska siellä on ihmisiä jotka eivät halua tehdä niitä juttuja eivätkä sitä yhtään peittele. Sanovat, että tyhmiä ja joutavia enkä viitsi ja minä näen hirveän vaivan sen takia. Keksikööt itse parempaa. Eikä tuo vie mua yhtään mihinkään, kun tarvitsen sitä terveiden seuraa enkä jumittamista tuolla.

Onko luovuttaja jos lopettaa? Pelkään saavani jonkun rangaistuksen ollessani näin itsekäs. Eihän se ole mikään syy, ettei halua siksi koska se tuntuu huonolle. Miten paljon ja miten pitkään sitä huonolle tuntumista ihmisen sitten tulee sietää, eikö ole ansainnut parempaa. Miksei isän ääni jätä rauhaan? Tekisi mieli vain mennä nukkumaan ja nukkua koko päivä pois. Haluaisin mennä sen oikean terapeutin luo. Se tietäisi kaiken, se ymmärtäisi miksi haluan lopettaa, miksi ajattelen näin. Nyt oon ajatusteni kanssa yksin.