Eilen sain sen verensokerimittarin, ja nyt oon tehnyt sellaisia mutu-mittauksia, ihan vain ottaakseni selkoa missä mennään. Pikkuisen on tuonut mielenrauhaa. Tällä aavistuksen vähemmällä hiilihydraattimäärällä, eli riisi, makaroni, puurot ja peruna on harvemmin listalla ja leipää yritän syödä vähemmän ja jonkin verran oon vähentänytkin, sokeri oli tänä aamuna 6,2 (viime verikokeissa toukokuussa 6,7.) Nyt alimmillaan päivällä näyttäisi olevan 6,0 ja vähän allekin.
Mitäs tämä nyt sitten kertoo mulle? Sen, että ehkä noiden arvojen kanssa pärjää. Vaikka lääkityksellä sitten. Jotenkin (pessimistinä) odotin, että ne lukemat olisi kamalia, jotain 10:n luokkaa mutta eilen tunti lounaan jälkeen olikin "vain" 7,4. Illalla söin muka niin nälissäni kaksi jälkiuunipalaa, olisi yksi riittänyt. Huoh. Sitten olikin sokerit jo yli 9..että näin. Ja tuollalailla söin monta kk iltapalani, kun uskoin sitä diabeteshoitajaa. Oikea loppukiri diabetekseen.
Mitään "oikeita" mittauksiahan nämä ei oo, ja luvut on korkeita silti, mutta tiedän tekeväni tässä ilmeisesti jotain edes oikein. Lopultakin. Onhan tämä fyysinen jaksaminen nyt ihan toista luokkaa, hyvin harvoin tarvitsee ottaa päiväunia enää. Enkä herää aamuyöllä siihen, että on nälkä. Ennen oli melkoista kitumista kun piti paastota se 12 tuntia, koko ilta ja seuraava päiväkin pilalla, kun nukkuu huonosti..luulen, että nyt ei tee enää niinkään tiukkaa. Nyt tiedän jo vähän mittaamattakin, milloin mentiin syömisissä metsään ja tunnistan paremmin oireita.
Harmittaa kovasti, kun en aiemmin reagoinut asiaan. Mutta ei se vain mahtunut mun päähäni, se oli täynnä kaikkea muuta. Uhkaavampaa ja pelottavampaa, voimia vievää. Ei se edes kertonut mulle yhtään mitään oikeastaan, että sokerit on vähän koholla enkä jaksanut ajatella. Hyvä jos saatoin ylipäänsä syödä yhtään mitään. Ja vieläkin on kapasitetti aika rajallinen, ei mahdu monta asiaa kerrallaan käsittelyyn.
Kunpa osaisin antaa itselleni anteeksi. Odotan sitäkin ulkopuolelta, että muut ihmiset antaa sen mulle anteeksi, itsellä ei oo niin paljon väliä. Tuntuu, että vihaahan ihmiset mua, kun oon tämmöinen. Epäkelpo ja piittaamaton. En muista, että olisin koskaan saanut mitään anteeksi, monesta asiasta sain kyllä rangaistuksen. Turhaan pyysin anteeksi. En minä tätäkään keltään saa, paitsi korkeintaan itseltäni. Mutta riittääkö se? Sitä tahtoisi olla hyväksytty myös muiden silmissä.
Kyllä oma pää on kiva seuralainen.
Tuntui mukavalta nähdä sun postauksessa tuollainen iloinen otsikko, vaikket nyt ihan riemusta revennytkään :)
VastaaPoistaMutta oikeesti, eihän sitä voi tietää oman fyysisen huonon olonsa syitä, jos ei ole mittaria, millä mitata. Just tänäaamuna mietin ääneen, että mikähän puutostila mulla on, kun on monta päivää ollu väsyny ja kummallinen olo. Ei voi tietää, mitä pitoisuuksia elimistössä on. Onko anemia, onko verensokerijuttuja... ajattelin nyt ihan ekaksi kokeilla monivitamiinikuuria.
Hyvä, ettet uskonut sitä diabeteshoitajaa! Johan tuollaisesta pitäs valitus tehdä, sehän on ammattitaidoton.
Tuo otsikko olikin tarkotettu puoliksi sarkastiseksi, tai noin 1/4. Aina ei tiiä itekään, vitsaileeko vai ei. :P Se hoitaja vain toistaa niitä diabetesliiton ym. virallisterveellisiä suosituksia, jotka on tehty 1-tyypin diabeetikoille, joilla sitä omaa insuliinintuotantoa ei ole. Että kyllä pistää mietityttämään, miksi noin tehdään ja kuinka moni noudattaa noita. Ja miksei 2-tyyppiläisille ole omia suosituksia, onhan tämä iso ja lisääntyvä ongelmakin. Ihan kuin kustais silmään, eikä oikeasti haluttaisikaan eroon ongelmasta. Kaikki ei edes nouse pullikoimaan ja kyseenalaistamaan kuten minä, vaan syövät ja nielevät pillerit kuten käsketään. Tästä voisin avautua nyt vaikka kuinka, suu, tai näppäimet vaahdossa mutta jätetään toiseen kertaan. En oo itsekään vielä kauhean viisas tässä.
VastaaPoistaSe hoitaja varmaan tuomitsisi mun omamittauksetkin vaan eipä sen tartte tietääkään, itsellenihän minä ne tein. :) Kunpa muuhunkin olisi olemassa tuollaiset kätevät mittarit mihin tökitään liuskoja, vitamiini- ja hivenainepuutoksillehan vois aivan hyvin olla, ainakin teoriassa.