Toissa viikonloppuna mitta tuli taas kerran täyteen. Olin koko viikon, edellisenkin rämpinyt pohjamudissa ja sunnuntai-iltana päätin, että nyt loppuu tämä leikki. Ajattelin, että meen päivätoimintaan maanantaina ihan normaalisti ja sanon, että nyt on saatava joku kunnollinen hoitosuhde ja asiat kuntoon. Jos ei sieltä kautta asia etenisi, menisin tk:seen sanomaan saman asian, enkä kummastakaan lähtisi ennenkuin asia on selvä. Tämä ohjaaja P soitti mulle ajan tälle kolmannelle hoitajalle, sille nuorimmalle naiselle jonka virka on nyt kuulemma vakinaistettu. Tälle pitäisi nyt sitten huomenaamulla mennä. Olin varautunu vaikka mihin tappeluun asian puolesta, se kävikin sitten noin helposti. En hirveästi mitään osaa odottaa, voihan olla, että sekin on mua passittamassa pois liian hyväkuntoisena tai jotain...siitä puhelusta sille saattoi jäädä vähän vääränlainen kuva mun asiastani. Mutta tällä kertaa en suostu siihen, että mua nakellaan miten sattuu. Miten voi tehdä mitään b-lausuntojakaan yms. jos ei mitään tietoja, seurantaa oo eikä hoitosuhdetta ylipäätään. Ei mua jätetä noin heitteille, tässä on kyse mun elämästäni enkä minä tässä yksin selviä.
En tiedä mitä muuta siellä sanoisin, paitsi että oon saanut tarpeekseni turhautumisesta, vääryydestä, piittaamattomuudesta, sivuuttamisesta ja epäreiluudesta. Ahdistuksesta. Joka paikassa selitellään tekoja ja ollaan hys hys ja minä uskon, hymyilen ja ymmärrän vaikka tuntuisi kuinka paskalle. Kielletään suuttumasta, ettei toisille tule minkäänsortin paha mieli, tarjotaan lääkkeitä. En enää ymmärrä, 30 vuotta oon kantanut pahaa mieltä sisälläni. Ei enää puhumista lääkkeistä, masennuksesta, unirytmistä, ulkoilusta, olemattomista ystävistä. Ei turhaa puhetta vaan oikeita sanoja, tekoja. Ei oo masennusta, on vain vihainen, surullinen ja pelokas ihminen, jota kukaan ei näe eikä se voi surujaan ja muita patoutuneita tuntojaan purkaa missään järkevästi. Ihmiset näkevät vaan naamion ja hymyilevät sille ja se hymyilee aina takaisin, vaikka se tahtois sanoa että perkele ja lyödä turpaan. Ei tämmöistä jaksa enempää.
Huomennakin on varmaan hys hys, älä ole vihainen. Hymyile. Ota ssri.
Sä kuulostat nyt just oikeanlaisen päättäväiseltä! Huomenna vaan vaikka murjot tahtosi läpi :) You go girl!
VastaaPoista