Kasailua.

Viime viikot on olleet täynnä huolta, pelkoa ja ahdistusta. Ei uskaltanut mennä nukkumaan, nukahtaa niiden huoliensa kanssa. On pelännyt kuolevansa yksin lopulta.... Huomenna pitäisi mennä taas psykiatrille konsultoitavaksi. Nyt on uusi psykiatrikin saatu, nuorehko mies. Kuulemma "oikea ihminen". En oikein tiedä mitä sille sanoisin, koko pakka on jotenkin sekaisin ja hajallaan, elämä jäsentymätön. Kuitenkin nyt tällä viikolla on tuntunut pitkästä aikaa, että elämässä on edes joku järki ja tästä voi selvitä. Oon vain puolillani itkemättömiä itkuja ja tahtoisin jo elämäni takaisin. Kesäkin tulossa... Tuntuu, että oon vaan läähättänyt viimeiset 10 vuotta enkä hengittänyt ollenkaan. Ehkä paennut tiettyjä asioita ja siksi hengästynyt. Jos alkaisi hengittää kunnolla, piilotettu paha mieli pääsisi esiin. Ehkä nyt viimeinkin oon saanut luvan olla surullinen, kukaan ei voi vaatia mua olemaan iloinen. Ei sano, että "mitä itkuja ja suruja sulla muka on".

Uusi hoitaja ainakin vaikuttaisi olevan ihan jees ja motivoitunut, nuori nainen. Pelkään vaan, ettei sen osaaminen riitä, tai multa otetaan tuokin pois. Sanotaan, etten tarvitse.

Pelkään hirveästi eläkkeelle joutumista. Silloin ne ihmiset jotka mua on väärin kohdelleet, pääsisivät nujertamaan mut ja pilaamaan elämäni. Ne kiusaajat liki 30 vuotta sitten.

Tänään iltapäivällä ihastelin noita hävittäjiä, kun ovat lennelleet tässä päällä pari päivää. Seisoin pihalla hoomoilasena kädet taskuissa ja pää kenossa. Tästä huomaa, miten syvällä sitä on käynyt, kun tuollaisia asioita ei muut juuri edes tunnu huomaavan. Aika upeita koneita ja miten rohkeita ovat ne, jotka noita lentää....ihailen.

Ei tullu kaksisia kuvia, mutta joku siellä lentää. Alkuviikon revontulet missasin, joudun tyytyä muiden ottamiin kuviin. Toistaiseksi. Mutta joku päivä vielä matkaan revontulimatkalle pohjoisemmaksi.

Toissa iltana alkoi pukata flunssaa, nenä tukkoon ja aivastutti. Laitoin heti yöksi ruokasipulin pilkottuna yöpöydälle, ja aamulla oli tukkoisuus lähes poissa! Kurkku äityi kyllä hiukan kipeäksi ja laitoin vielä toiseksikin yöksi ja nyt tuntuu että flunssa meni ohi. Ihmeellinen tuo sipulin voima. Tosin koputellaan nyt vielä puuta kuitenkin varmuuden vuoksi...

Tämmöistä tällä kertaa.