sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tärskähdys

Pyysin tätä uutta tuttavamiestä vertaispaikan piknikille, tai oikeammin muistutin muina miehinä ja kysäisin että onko kenties tulossa. Siellä perillä se tälläsi itsensä mun seuraani aika päättäväisesti ja alkoi höpötellä niitä näitä.

Osa porukasta jäi vielä jälkeenpäin syömään jäätelöä ja kahvittelemaan. Minä, tämä herra ja pari muuta. Kun seurassa on muita, niin puhetta piisaa vaikka kuinka. Vaan kun jäädään kaksin, niin saattaa loppua sanat hyvinkin lyhyeen molemmilla. En oo ollut aina ihan varma, eikö sitä kiinnosta puhua vai eikö se vaan keksi sanottavaa. Siellä piknikillä lopuksi kuitenkin, kun kaikki muut oli lähteneet, niin tämä ei taaskaan kiirehtinyt heti pois. Yllättäen sitä jutunjuurta  sitten löytykin, hetkeksi. Tarjosin sille jäätelön ja se tuntui olevan jotenkin jäätämurtavaa. Tai ehkä se oli se koko retki, kun pyysin sitä sinne epäsuorasti. Tai ihan vaan aika. Se alkoi jopa höpöttää yhestä huvipuistohärvelistä, että voitais mennä sinne yhessä...se oli aika paljon sanottu minusta.  Muuten meillä on tosi mukavaa ja hauskaakin usein, kun ei oo liian intiimejä tilanteita. Enää en tiiä, onko tämä enemmän sööttiä vai ahdistavaa, kun tahtoisin asioiden tapahtuvan niin paljon nopeammin. Toisaalta ymmärrän, miten vaikeaa se lähestyminen ja tutustuminen voi olla.  Ehkä sitä vaan jännittää tai ujostuttaa, tarvitsee aikaa rohkaistuakseen. Mutta silti vähän huolettaa, että saanko tämän enempää vai tuhlaanko aikaani. Suostuuko se jäämään mun kans kaksin minnekään ihan kunnolla koskaan. Enkä itekään osaa oikein näitä juttuja, miten sitä rohkaisisi toista ettei säikäytä pois.

Onnistuin kääntämään tuon piknikin jonkinnäkösiksi treffeiksi, vaikka en sitä alunperin ollut suunnitellut sen kummemmin...en minä uskalla sitä kysyä varsinaisesti minnekään kahviloihin tms, kun se puhuminen on niin hankalaa molemmille välillä. Kiusallista se olisi.

On niin vaikea uskoa, että musta oltais kiinnostuneita. Mieli epäilee koko ajan. Eilen ahdistikin tosi paljon, pelkäsin menettämistä niin. että olin valmis luovuttamaan koko asian suhteen. Pelon takia olisin luopunut leikistä. Tuo vaikuttaa kuitenkin ihan kunnolliselta, järkevältä mieheltä ja tultuani järkiini ajattelin, etten voi noin vain luovuttaa. Pelkkä oleminenkin tuntuu hyvältä sen kanssa, vaikkei puhuttaisi mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti