Torstaina päivätoiminnassa tehtiin sitä unelmakarttaa. Menipä hyvin...puolet ei tainnut tajuta koko ideaa. Hiukan sellanen olo että turhaanpa minä tässä mitään kehittelen teille. Yksikin leikkasi lehdestä 5 kuvaa samasta aiheesta eikä ollut vaivautunut edes miettimään sen syvemmin koko homman ideaa. Toinen leikkeli mitä sattuu kuvia, käyttivät siihen ehkä viisitoista minuuttia. Sanoin jo siinä, että ette te kyllä paljoa viitsi yrittää, tympäisi. Sittenhän mulle tiuskastiin että onhan tässä jo vaikka mitä. No on joo, mutta ei sitä mitä pitäisi, ajattelin, vaan en sanonu mitään. Sittenhän se alkoi, se joutavien höpötys kun ei ollut tekemistä ja kun varsinaisia ohjaajia ei ollut paikalla, niin tämä yksi nuori mies kävi ehottamassa toiselle, että laittaa siihen pi*lun kuvan, siihen karttaansa. Huokaus. Sanoin siinä sitten ohimennen, että toivottavasti kuulin tuon väärin..
Jäi aika paha mieli tuosta, en tiedä onko oikeasti syytä. Sellainen olo, että yhtään ei arvosteta eikä kunnioiteta mua eikä muitakaan eikä vaivannäköäni eikä sitä, että toisilla olisi työrauha. Niillä jotka haluaa tehdä. Samanlainen tunne kuin V:n kanssa aikoinaan, en silloinkaan ollut sen arvoinen että olisi antanut kunnollisen vastauksen.
Mutta kyllä siellä nyt joku onnistuikin, tai ei ainakaan valittanut ja eräskin kehui, että kivoja juttuja oon keksinyt. Varsinkin tämä unelmakartta oli kuulemma mielenkiintoinen, ja näytti sitä sitten vielä jälkeenpäinkin mulle.
Minä tahtoisin jakaa toisille tuota samaa hyvää mitä itse saan käsillä tekemisestä. Hiukan epäkiitollinen yleisö on tuollaiset joita ei kiinnosta eivätkä viitsi. Haukkuvat joutaviksi ja turhiksi niitä tekemisiä siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti