Jatkan vielä tätä miesaihetta, tämä tuntuu olevan iso asia tämänhetkisessä elämässäni. En oikein osaa ymmärtää, että miehet kiinnostuu minusta nyt ja tykkääkin.
Minä pidin Tummasilmästä kyllä, tosi paljonkin mutta se on niin tuulellakäypä ja ailahteleva ollut nyt...en minä pystyisi olemaan sen kanssa läheisessä suhteessa enkä jaksaisi. En sitä porttia kokonaan sulje kuitenkaan, jos vaikka asiat muuttuisi joskus joksikin. Tuo on vaan yhtä yhteentörmäystä nyt koko ajan ja räiskettä. Yksi nainen sanoikin, että "te koko ajan yritätte olla tekemisissä ja sitten taas törmäätte..te selvästi kuitenkin tykkäätte toisistanne". Mutta ei tämä nyt kulje yhtään eikä onnistu, ei osata puhua samaa kieltä ollenkaan. Silti se on lähellä mun sydäntäni.
Tässä välillä, kun oli tuo välirikko talvella, niin kerkesin vähän tutustua tähän yhteen toiseen mieheen, tai oikeastaanhan hän alkoi mun kanssani hieroa tuttavuutta. Nyt ollaan jonkun verran vietetty aikaa yhessä ja se tuntuu kamalan hyvältä. Oon ollut ihastunut monesti, mutta ekaa kertaa jouduin nyt toteamaan ihan ääneen itsekseni, että voi herranjumala, mikä mies. Mukava, rauhallinen, vähän ujo, ehkä herkkäkin, jotenkin niin jalat maassa. Höysteenä aika kiero ja musta huumori. Kiva hymy joka irtoaa herkästi. Ajatukset tuntuu kulkevan samoja ratoja, monesti ehtii tokaista ääneen sen, mitä toinen oli vasta sanomassa. Joskus on väännetty kyllä vitsiä semmosestakin, jolle ei muiden mielestä olisi edes sopivaa naureskella....Lauantaina juteltiin kaikenlaista, hetken aikaa ihan kaksin ja sitten isommassa porukassa ja mulla oli lähtiessä tunne, että oon jotenkin "täysi" ja kylläinen. Leijuin. Niin kuin olisi täyttynyt kaikki tarpeet ja puutteet enkä kaivannut oikeastaan mitään enää siinä hetkessä.
Tuntuu jotenkin väärältä miettiä jotain toista miestä. Mutta nyt mua ei pelota niin paljon, mitä aiemmin. Ei ainakaan vielä. Jossakin mielenhäiriössä (edullisen lomasen toivossa) lupauduin viikonlopuksi mökkireissulle, minne tulee tämä mies ja muutama muu tyyppi, yksi toinenkin nainen on siinä joukossa. En tiedä onko se ollenkaan hyvä ajatus, enhän minä nyt osaa olla liki tuntemattomien ihmisten kanssa siellä, enkä etenkään miesten. Koen olevani aika tylsä tyyppi, en juo enkä välitä edes saunomisestakaan. Vaikka enhän minä siellä niitten muitten takia ole ja niitten mieliksi, vaan itseni takia. Siellä on hyvät maastot kaikenlaiseen liikkumiseen, joku lampikin siinä vieressä. Voisin viettää kaiken aikani ulkona luonnossa. Se mökki, tai huoneisto, sijaitsee siellä mistä muutin pois. Se voi olla aika tunnepitoinen reissu monessakin mielessä.
Koko viikon oon muutenkin kokenut kasvavaa mielenrauhaa ja tyyneyttä, oon saanut jopa nukuttua parina yönä luomuna, ilman valtavaa iltalevottomuutta. Oikeastaan en muistakaan, koska olisi viimeksi ollut kunnolla nukuttuja öitä, ehkä joku satunnainen joskus. Pelkkää stressiä ja murhetta vaan. Jotkut palikat taitaa olla nyt kohallaan, viimeinkin. Ainakin haluaisin uskoa näin. En tiedä, voiko mihinkään luottaa oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti