Hutunkeittoa

En tiedä, pitäisikö mun lukea jotain rivien välistä tuon miehen viesteistä. Luin vaan niin, että hän inhoaa minua eikä halua nähdäkään. Haluaa etäisyyttä. Kuitenkin sanoo, että on tykännyt minusta. Mitä minä osaisin noista lukea, mikä on totta ja mikä ei. Tällä hetkellä en taida haluta kuulla mitään, en tietää mitään, sattuu ihan liikaa. Väitti, että minä oon ollut se, joka haluaa jotain enemmän, ihan kuin olisi nyt yhtäkkiä tajunnut asian. Että hän ei koskaan oo  antanut mitään vinkkejä, on pyrkinyt musta eroon alusta asti, ollut vain kohtelias ja ystävällinen. Oli vihainen tuostakin.Vaikka se ite on ollut se, joka on joka käänteessä lopulta tupannut seuraan ym., en minäkään nyt ihan mitä vaan kuvittele tässä.  Eipä täällä kukaan nykyaikana tahtomattaan oo parisuhteeseen joutunu...aika heikko syy paeta ja vältellä.  Ja minä aloin jo lämmetä koko tyypille, aikani epäiltyäni. Nyt oon vaan syvästi loukkaantunu ja nolo. Maanrakoon syyllistetty.

En tiedä missä kohtaa meni vikaan, koska en minä oo ollut tyrkky ainakaan. Tosin nythän se varta vasten kieltää kaiken mitä selkeästi oli, hänen puoleltaan. Ajoi mut pois tosi tylysti, kaikin voimin ja vihaisesti. Käyttäytyi kylmästi ja loukkaavastikin jo jonkun  aikaa, ja minä olin typerä hämmentynyt enkä ymmärtänyt miksi. En ymmärtänyt ottaa etäisyyttä samalla lailla, mietin vain että mitä oon tehnyt tai johtuuko se musta. Koitin saada selvyyttä ja kaikki meni vain pahemmaksi. Se kuvitteli jotenkin hämärästi mun tajuavan käytöksestä heti alussa, että haluaa olla etäällä ja hermostui mulle, kun en tajunnut. Kaikki muutkin kuulemma tajuaa jostakin katseista ym. ettei kiinnosta. Mitä minä voin tajuta, kun itse on välillä ns. tyrkky ja seuraavaksi kylmä ja torjuva, tyly. Ensin pyytää ja kutsuu jonnekin ja kohta on kylmä kuin jääkaappi eikä oo huomaavinaan.Plus tähän vielä mun omat tunteet, niin onhan siinä soppaa kerrakseen. Eikä mua ylipäätään kiinnosta arvailla ihmisten käytöksestä/ilmeistä hirveästi mitään eikä pohtia sitä. Sanokoon jos on sanottavaa. En edes osaa lukea ilmeitä oikein mitenkään. Miksi ei pysynyt poissa kokonaan, jos ei kerran halunnut yhtään mitään. Sillä on ollut mahdollisuutensa pysytellä erossa ja kaukana. Nyt  se tuntui syyttävän mua siitäkin, ettei oo onnistunut pysyttelemään tarpeeksi kaukana.

Se on tainnut leikkiä mun kanssani vain jotain kummaa leikkiä. Aika julmaakin ja itsekästä.  Tuntuu, että mun maailmastani, sydämestäni on sammunu valo ja jäin yksin kylmään. Sattuu ihan helvetisti ja syvältä. En tiedä aikooko se palata vai loppuko tämä oikeasti tähän. Haluaisinko edes palaavan lopulta. Jos palaa, niin lähteekö taas kohta. Kaatuiko tämäkin siihen, mitä minä oon. En osaa korjata tätä. Tämä on vaan yhtäkkiä vyöryny hallitsemattomasti ja paisunu joksikin josta en saa otetta, en ymmärrä mitä tapahtui, tapahtuu.  Ehkä se on nyt lopulta valinnut polkunsa enkä minä kuulu sille. Se on päättänyt, ettei meistä tule ystäviä, tuntuu, että joutuu suorastaan taistella sitä vastaan olemalla tyly ja paskamainen,  lähestulkoon mulkku. Taisi tietää, millä satuttaa mua kaikista pahiten. Oon aatellut että oon sille peili ja se mulle, eikä se tunnu kestävän katsoa "itseään", vaan pakenee. Se haluais kai hajottaa kaiken mitä oli. Mitä on. Sabotoida sen mitä voisi tulla. Mutta en minä sen käytöstä siltikään ymmärrä, mitä kaikkea sen taustalla on. Kunpa puhuttaisi asioista niiden oikeilla nimillä. Mutta sitten siitä saattaisi tulla ystävyyttä...

Tuntui kurjalta kuulla olevansakin yhtäkkiä joku, jota pitää vältellä. Joku "sotku" hänen elämässään ja ahdistelija.   Ehkä minä oonkin sotku, kaikkien elämässä. Kuinkahan paljon mun pitäisi vielä tässä elämässä muuttua, että asiat onnistuis. Kun kaikki, ihan kaikki kuulostaa olevan minun syytäni. Ajattelin, että en yhenkään miehen perään kyllä itke enää, mutta ei se niin mennyt... Olisi varmaan pitänyt ymmärtää lähteä itse karkuun hyvän sään aikana, kun se alkoi käyttäytyä noin, kuin mua ei oliskaan. Annoin satuttaa itseäni liian monta kertaa. Annetaanpa sitten sitä etäisyyttä, niin paljon kuin suinkin sielu sietää.

Hyvää joulua vaan taas mulle. Haluaisin uskoa, ettei sen aikeet olleet niin pahat mitä tulkitsin.