En tiedä missä kohtaa meni vikaan, koska en minä oo ollut tyrkky ainakaan. Tosin nythän se varta vasten kieltää kaiken mitä selkeästi oli, hänen puoleltaan. Ajoi mut pois tosi tylysti, kaikin voimin ja vihaisesti. Käyttäytyi kylmästi ja loukkaavastikin jo jonkun aikaa, ja minä olin
Se on tainnut leikkiä mun kanssani vain jotain kummaa leikkiä. Aika julmaakin ja itsekästä. Tuntuu, että mun maailmastani, sydämestäni on sammunu valo ja jäin yksin kylmään. Sattuu ihan helvetisti ja syvältä. En tiedä aikooko se palata vai loppuko tämä oikeasti tähän. Haluaisinko edes palaavan lopulta. Jos palaa, niin lähteekö taas kohta. Kaatuiko tämäkin siihen, mitä minä oon. En osaa korjata tätä. Tämä on vaan yhtäkkiä vyöryny hallitsemattomasti ja paisunu joksikin josta en saa otetta, en ymmärrä mitä tapahtui, tapahtuu. Ehkä se on nyt lopulta valinnut polkunsa enkä minä kuulu sille. Se on päättänyt, ettei meistä tule ystäviä, tuntuu, että joutuu suorastaan taistella sitä vastaan olemalla tyly ja paskamainen, lähestulkoon mulkku. Taisi tietää, millä satuttaa mua kaikista pahiten. Oon aatellut että oon sille peili ja se mulle, eikä se tunnu kestävän katsoa "itseään", vaan pakenee. Se haluais kai hajottaa kaiken mitä oli. Mitä on. Sabotoida sen mitä voisi tulla. Mutta en minä sen käytöstä siltikään ymmärrä, mitä kaikkea sen taustalla on. Kunpa puhuttaisi asioista niiden oikeilla nimillä. Mutta sitten siitä saattaisi tulla ystävyyttä...
Tuntui kurjalta kuulla olevansakin yhtäkkiä joku, jota pitää vältellä. Joku "sotku" hänen elämässään ja ahdistelija. Ehkä minä oonkin sotku, kaikkien elämässä. Kuinkahan paljon mun pitäisi vielä tässä elämässä muuttua, että asiat onnistuis. Kun kaikki, ihan kaikki kuulostaa olevan minun syytäni. Ajattelin, että en yhenkään miehen perään kyllä itke enää, mutta ei se niin mennyt... Olisi varmaan pitänyt ymmärtää lähteä itse karkuun hyvän sään aikana, kun se alkoi käyttäytyä noin, kuin mua ei oliskaan. Annoin satuttaa itseäni liian monta kertaa. Annetaanpa sitten sitä etäisyyttä, niin paljon kuin suinkin sielu sietää.
Hyvää joulua vaan taas mulle. Haluaisin uskoa, ettei sen aikeet olleet niin pahat mitä tulkitsin.