Minä sitten kuvittelin löytäneeni nojatuolin itselleni, sellaisen jossa olisi hyvä istua ja neuloa..no erehdyin. Paikalliselle kunnan ylläpitämälle, työttömien kirpulle eksyin tiistaina. Sinne tuotiin sopivasti sellainen nahkainen tv-tuoli. Kunto oli melko hyvä, käytönjälkeä lähinnä ja pölyinen. Aloin sille kysellä kotiinkuljetusta, kun kävellen olin liikenteessä. Ne samat äijät sen lupasi tuoda, jos heti tehään kaupat. Minä tyhmä suostuin. Kotona huomasin, että sen istuinosan tyynyn saakin irti, ja voi kamala missä kunnossa se sieltä tyynyn alta oli. Sinne oli jotain (?) kaatunut, ei aavistustakaan mitä. Yritin sitä pestä, ja nyt se haju oikein valtautui, ja jouduin nostamaan pihalle koko tuolin. Kaatopaikkatavaraa, josta 30 euroa maksoin.
Se myyjä-äijän painostus ja hätäily sekoitti mun pään jotenki..unohdin sen periaatteeni, että pitäis harkita kaikkea vähän aikaa, mieluiten yön yli. Mun ajattelu ei nykyään ole kovin nopeaa eikä loogista aina. En minä varmaan tästäkään opikseni ottanu, olen jatkossakin sinisilmäinen ja hölmö.
Inhottaa koko kirppis. Minä tykkään, että saan rauhassa kiertää ja ihan vaan katsella, ilman että joku on koko ajan selittämässä jotakin ja myymässä jotakin turhaa mulle. Sitten melkein suututaan, jos haluan ostaa mustan t-paidan enkä sitä valkoista vaikka se olisi kuinka halpa. "Tää on nyt niin halpaa että osta lattialuutuksi". No en osta, kun en tarvitse.
Varpuk
