keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Viime syksyn viimeiset sienet jalostuivat tänään sienikastikkeeksi. Käytin suolattuja kangasrouskuja ja muutaman tämän syksyn pienen tatin. Soijakastikkeesta tuli kiva suolainen aromi ja herkullinen väri. Kuvaa en nyt mitenkään erityisesti jaksanut alkaa sommittelemaan, kuva vaan suoraan pannulta. Ohje on Eija Piikkilän Kiireisen kokkaajan keittokirjasta.

Sienikastike

n.3 dl liotettuja suolasieniä
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl kermaa
1 rkl soijakastiketta

Hienonna sienet ja silppua sipuli. Kuumenna öljy ja ruskista sienet kevyesti. Lisää sipuli ja hetken kuluttua jauhot. Lisää maito vähitellen välillä sekoittaen. Anna kiehua 10 minuuttia ja lisää kerma ja soijakastike.


torstai 4. elokuuta 2011

Kasvisminestronea


Vaihteeksi ruokapostausta. Ohje on Yhteishyvän ruokaliitteestä pienin muutoksin ja kuva on todella tasokas :D .

Kasvisminestrone

1 sipuli
1 tl valkosipulijauhetta tai valkosipulin kynsi
2 pientä porkkanaa
1 rkl öljyä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 prk /70 g tomaattipyrettä
1dl kauramakaronia
1 ps herne-maissi-paprikaa
pieni kesäkurpitsa

Hienonna sipuli ja kuutioi porkkana, kuullota niitä öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää vesi, liemikuutiot, pavut, tomaattipyree ja makaronit. Keitä jokunen minuutti. Lisää herne-maissi-paprika ja kuutioitu kesäkurpitsa ja keitä kunnes makaroni on kypsää. Lisää suolaa jos sille tuntuu, itse en laittanut. Tätä tulee paljon, ainakin ohjeen lupaama neljä annosta.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Syntymäpäiväkortti, kirppistelyä ja kirjoja

 Laittelenpa tähän vähän näitä kaikenlaisia kuvatuksia, ei ole vähään aikaan ollutkaan oikein mitään postattavaa. Ajatus mulla katkeilee ja unohtelen mitä olin tekemässä, aivot on kesälomalla vissiin. :D Paljonhan ne onkin raksuttaneet viime kuukausina joten olkoon narikassa nyt. :D

Tässä on juhannuksena 3 v. täyttäneelle veljeni tyttärelle syntymäpäiväkortti, omatekoinen tietysti. ;)


Kissan kuva on käytetystä postikortista jota sitten höystin tarroilla. Alla olevassa kuvassa näkyy nuo tarrat vähän selkeämmin..





 Sisäpuoli on ihan vain tämmöinen (tervehdykset ehdin jo kirjoittaa, siksi tuo paperi):





Kirjekuoren väsäsin tapetista.



Eilen kävin kirjaston kirjojen poistomyynnissä...mukaan lähti kaksi lastenkirjaa, tälle samalle pikkutytölle ajattelin tarjota ja itsellenikin yksi.
  Tuo tuhkimo on ehkä vähän isommalle sopiva, tai no, mistä minä tiedän.2 euroa maksoin noista yhteensä.




Pelastusarmeijan myymälästä löytyi valoverho kestohedelmäpussien tekoon, jos viimeinkin saisin niitä tehtyä. Verho on tuossa lähes kaksinkerroin, siitä saattaa tulla melko monta pussia. Pulitin tuosta 4,20 euroa. Tuntuu kyllä vähän paljolle, mutta toisaalta, mahtaako sillä hinnalla saada montakaan pussia jos valmiina alkaa ostamaan. Halvempiakin olisi varmaan löytynyt mutta en jaksa etsiä loputtomiin, varsinkaan kun ei tässä pitäjässä edes ole kunnon kirpputoreja.



Laitan tähän muutaman kuvan noista kirjojen kuvituksista..jostain syystä mua vetää puoleensa piirretyt/maalatut kuvat, mm.postikorteissa.







Tässä vielä palapeli, jonka pelastin aiemmin keväällä Pelastusarmeijalta niin ikään. Oonkohan jääny lapsena jostakin paitsi kun tämäkin piti mukaan saada? No, olen kyllä. Hintaa tällä 1,40 euroa.


Kuvituksesta puheen ollen, minut hyväksyttiin 29.8 alkavaan 2-vuotiseen taideterapiaryhmään. Jännää.:)


lauantai 7. toukokuuta 2011

Ostakaa ostakaa.

No niin, kirjotinpa tässä sitten pätkän tekstiä ja jostais syystä ohjelma mustasi sen ja poistin kirjoitukseni. Minä en ymmärrä miksi se tekee noin, valkkaa noita tekstejä ihan itekseen ja siirtelee kursoriakin minne huvittaa. Mutta päänarinaan:


Miksi ei voi olla vain ihan tavallisia pyhäpäiviä, ilman mitään muita etuliitteitä taikka ekstrapyhiä? Nyt on ollut pääsiäistä ja vappua ja vielä äitienpäiväkin. En jaksais.


Eilen k-kaupan ennestäänkin ahtaassa aulassa oli jonkun minkälie-yhdistyksen kakkumyyjäiset ja arpajaiset. Tokihan sieltä tyrkytettiin kaikenlaista kakkua ja piirakkaa heti kunhan sisälle pääsi. Sanoin sitten ohimennen että enpä raaski ostaa (mitäpä minä millään suklaakakulla, söisin sen yksikseni itsesäälissäni ja lihoisin). Tyrkyttäjä sitten siihen että "kai sitä nyt raaskii äitienpäiväksi ostaa". Joopa. Ihan sama onko äiti vai ei. Sama sekin onko oman äitinsä kanssa edes puheväleissä. Ostakaa ostakaa.




keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Värkkäyksiä

Kaksi paria sukkia 7 veljeksestä, koossa 44. Menivät myytäväksi paikallisen käsityöyhdistyksen myymälään. :)











 Kauratyynylle uusi päällinen. Päälliskangas on itse käsin painettua kokeilua, toisessa päässä on "tyynyliinan taite" josta päällisen saa pesuun. Sisäpussina valkoista kierrätettyä lakanakangasta.


Virkkasin tuollaiset pitsipalaset pyjamapaidan edustaan peittämään epämääräisiä läiskiä.



Olisi saanut olla enempikin noita palasia mutta oli yllättävän puuduttavaa virkata noita ja loppui kiinnostus kesken..

Lapintossut itselleni 7 veljeksestä nämäkin.
 





sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Joskus, tänäänkin, tuntuu niin kovasti sille että elämä menee "väärin", päivät kuluu vääriin asioihin. En tiedä mikä on se oikea asia sitten. Pääsääntöisesti se menee vaan aina väärin. Sitä nukkuu liian kauan, liikkuu liian vähän, kuitenkaan ei osaa sitä toisinkaan tehdä. Lieneekö nämä sitten niitä omia, liiallisia vaatimuksiani. Niitä jotka saa minut vihaamaan itseäni. Onko ne sitten kuitenkaan liiallisia vai ihan normaaleja. Minusta enemmänkin normaaleja.

En jaksa uskoa että voisin alkaa elämään koskaan normaalisti, tyydyttävästi. On niin vaikea olla tyytyväinen. On niin paljon asioita joita "pitäisi".

Ihmettelen ihmisiä jotka kykenevät tekemään esimerkiksi viikkosiivouksen, mistä he saavat motivaation ja energian siihen? Itse joskus tein sen joka lauantai kunnes loppui jaksaminen. Sen jälkeen en ole saanut sitä tehtyä ennenkuin on ihan vihoviimenen pakko, sitten kun oma sietokykyni ylittyy. Ennenkaikkea siihen tarvitaan tietty "fiilis" ja mulla sitä on harvoin. Olen laiska ja vihaan itseäni. Mun pitäisi pystyä paljon enempään. On vaikea uskoa että kukaan pitäisi tällaisesta vetelästä laiskurista. Jotenkin kai ajattelen että vain mun suoritukset on sitä mikä minussa on tärkeää.

Kun ajattelen elämää eteenpäin, mietin voiko se antaa enää mitään. Ahdistaa. Pelkään kuolemaa. Näen vain sen että jos alan elää ja ilo palaa, sen jälkeen tulee heti kuolema ja kaikki on ohi. En pääse tuosta ajatuksesta yli. Tiedän, masentuneen ajatuksia. Mietin miksi jotkut toipuu masennuksesta mutta minä en? Mitä minä teen väärin? Elämästä on kadonnut kirkkaat värit, kaikki on haaleaa suttua. Kaikki ilo ja tyytyväisyys on mennyttä.

Haluaisin eroon Ketipinor-lääkityksestä, koen sen vaikutuksen liian voimakkaana vielä päiväsaikaan. Mutta sitten jos sitä ei ole, mulla menee yli ja käytän kaiken energiani heti aamusta johonkin (pakko pystyä) vaikka unta olisi takana 5-6 h ja loppupäivänä en jaksa enää mitään. Mua pelottaa tuo ja koko elämä. Välillä haluaisin pois, jonnekin turvaan mutta missään ei ole mulle paikkaa eikä ihmisiä. Jos lääkitys lopetetaan, alanko saada taas paniikkikohtauksia? Pitääkö mun vain sietää turhautumista siitä että koko päivä menee vaan miettiessä nukkumista. Tekee mieli taas vahingoittaa itseäni, vihaan itseäni niin paljon.